sunnuntai 22. joulukuuta 2013
keskiviikko 11. joulukuuta 2013
Windy evening
Juicea lainatakseni "käy tuuli läpi pääni"... Kävelin tänään koulun ja töiden jälkeen keskustaan. Valitsinpa melkoisen päivän! :) Nollakelin ansiosta ihana lumi on sulanut ja jäisiä katuja päällystää kerros vettä. Nice indeed ja sokerina pohjalla, hillittömät tuulenpuuskat liuttavat sinua tämän jääkentän päällä. Tulipahan lämmin, kun yritin olla murtamatta kalloani kenttään :)
Nyt lämpimää pizzapaikkaa osaa todella arvostaa, ei tuule, jalat eivät luista lattialla ja hyviä tuoksuja kantautuu nenään...nam nam, tämä oli tämän arvoista :) Illan kruunaa Hobitti!
Itsenäisyysviikonloppu meni mainiosti, perjantaina kokkailimme perheen kanssa kotona mm. uuniperunoita ja -kasviksia sekä sisäfilee-pihvit. Pihvit jäivät medium miinukseksi, mutta muutoin ne olivat oikein hyvät. Maltettiin kerrankin antaa lihojen olla tarpeeksi kauan huoneenlämmössä. Oppia ikä kaikki ;) Lauantaina kävimme lasten kanssa keskustassa ja sunnuntaina uimassa.
Noiden kolmen päivän jälkeen suorastaan harmitti lähteä maanantaiaamuna kouluun ja arkeen.
Pizza saapui, hyvää ruokahalua! Onnistuin myös hulauttamaan oreganoa siihen turhan reilulla kädellä...
Kuulemiin!
-R
PS. Pihvin paistovinkit: lihan tulee olla huoneenlämpöistä, pannun tirisevän kuuma ja paistoaika (mediumiin) on n. 3min/puoli.
Nyt lämpimää pizzapaikkaa osaa todella arvostaa, ei tuule, jalat eivät luista lattialla ja hyviä tuoksuja kantautuu nenään...nam nam, tämä oli tämän arvoista :) Illan kruunaa Hobitti!
Itsenäisyysviikonloppu meni mainiosti, perjantaina kokkailimme perheen kanssa kotona mm. uuniperunoita ja -kasviksia sekä sisäfilee-pihvit. Pihvit jäivät medium miinukseksi, mutta muutoin ne olivat oikein hyvät. Maltettiin kerrankin antaa lihojen olla tarpeeksi kauan huoneenlämmössä. Oppia ikä kaikki ;) Lauantaina kävimme lasten kanssa keskustassa ja sunnuntaina uimassa.
Noiden kolmen päivän jälkeen suorastaan harmitti lähteä maanantaiaamuna kouluun ja arkeen.
Pizza saapui, hyvää ruokahalua! Onnistuin myös hulauttamaan oreganoa siihen turhan reilulla kädellä...
Kuulemiin!
-R
PS. Pihvin paistovinkit: lihan tulee olla huoneenlämpöistä, pannun tirisevän kuuma ja paistoaika (mediumiin) on n. 3min/puoli.
keskiviikko 27. marraskuuta 2013
What to do
Kuulas keskiviikkoaamu, klinikkasalissa porat jo käynnistyvät...kaikilla muilla paitsi minulla.
Aamun molemmat potilaat olivat peruneet aikansa, joten ensiharmituksen jälkeen pyrin ottamaan tilanteesta kaiken irti :) Olen kirjoittanut lausuntoja hammasfilmeistä (HF) sekä työstänyt orton seminaarin I-esitystä.
Hammashoidon yhteydessä potilaasta joutuu usein ottamaan HF-kuvia, ns. pikkukuvia, joista näkee tarkemmin esim. juuren alueen muutokset. Meidän kuuluu lausua kaikki ottamamme HF:t eli kirjoittaa, mitä näemme kuvassa. Sitten kuva&lausunto tarkistetaan yhdessä opettajan kanssa ja siitä saa suoritemerkinnän. Välillä näitä pikkukuvia kertyy nurkkiin, joten niitä on hyvä raivata nyt paremman tekemisen puutteessa.
Kuva on osoitteesta: http://askthedentist.net.au/dental-x-rays-safe/
Ortodontian seminaariesitykset tapahtuvat pienryhmissä, jossa jokainen opiskelija esittelee oman hoidossa olevan potilaan alkutilannetta, hoidon etenemistä ja lopputuloksia. Tämä on hyödyllistä tiedon jakamista, koska nyt meillä on mahdollisuus kurkistaa usean erilaisen potilaan suuhun ja kuulla millaisia hoitosuunnitelmia heille on tehty.
Viime viikko oli jälleen puristettu äärimmilleen ja overlappingia tapahtui lähes kaikissa tilanteissa. Torstaiaamu toi vapautuksen kiireeseen kirurgian operatiivisen juonteen tentillään. Meiltä kysyttiin mm. miksi parodontaalikirurgia voi epäonnistua, gingivoektomiaa, haavan paranemista, radikulaarikystan hoitoa ja radiologisia erotusdiagnostiikkakysymyksiä. Kaikkiin osasin vastata, toivottavasti se riittää tentin hyväksymiseen. Olen oppinut priorisoimaan eli panostan täysillä vain tentteihin, joista olen oikeasti kiinnostunut. Kirurgiasta minulle riittää läpipääsy.
Perjantai aamupäivä oli aivan ihana, sain kirjoittaa potilaspapereita klinikkasalissa kaikessa rauhassa. Koko viikon tahkoamisen jälkeen, oli upeaa kirjoittaa papereita ilman aikataulua. Olo oli hyvä, lämmin ja ihanan tokkurainen univajeesta -suorastaan silkkisen pehmeä ja utuinen :)
Jukka Poika -Silkkii
Silmät loistaen kohti seuraavaa koitosta, ihanaa olla omalla unelma-alallaan :)
-R
maanantai 4. marraskuuta 2013
Counting
...minuutteja, päiviä tai kuten tässä tapauksessa: soluja.
Olen osa-aikainen tutkimusavustaja ja teen parhaillaan toista artikkeliani. (Ensimmäisessä olin tosin vasta n:nes kirjoittaja, joten tämä on ensimmäinen "oma".) Jotta voisi kirjoittaa tieteellistä artikkelia, ensin täytyy olla materiaali koossa. Värjäsin kesän aikana solunäytteitä (FGFR-3 ja Sox-9) ja kuvasin ne mikroskoopilla. Nyt nämä kuvat sitten tulee analysoida ImageJ:n avulla, jotta saadaan kuvat muuttumaan tilastoiksi ja minä pääsen kaivelemaan niistä tilastoista niitä ah niin kuuluisia tuloksia ;)
Solumäärien laskemisen lisäksi, Kummelin(?) joululaulua mukaillen "kolme yötä HL-päiviin on, laskin aivan itse eilen"! Eli torstaina Messukeskuksessa starttaa joka vuotiset Hammaslääkäripäivät ja yours truly on siellä myös :) Opiskelijalla kyseinen tapahtuma on enemmänkin mahdollisuus saada ilmaisia kyniä yms härpäkkeitä haltuunsa, mutta tarjolla on myös laadukkaita luentoja hammaslääketieteen aihepiiriin liittyen.
Itse hyödynnän Helsingin reissua treffaamalla kavereita, joita tulee nähtyä harvemmin. Onkos siitä nyt 9kk aikaa kun viimeksi nähtiin T? ;) Onneksi SoMen kautta yhteys säilyy vaikkei se korvaakaan kasvokkain näkemistä :)
OneRepublic -Counting Stars
Olo on mitä mainioin, hymyssä suin klikkailen itseäni eteenpäin tällä analysoinnin tiellä. Hyvää ja hauskaa päivää itse kullekin toivottaa,
R
lauantai 26. lokakuuta 2013
Air to breathe, Music to dance
Vaihtoehtoinen otsikko olisi ollut Cloud number 9 :)
Mistäs nyt tuulee? Oman ajan suunnalta! :D Olen ollut tänään kotona yksin koko päivän ja niin paljon kuin rakastankin olla perheeni kanssa, niin onhan tämä aivan upeaa vaihtelua :)
Aamupäivän olen hengannut leipoen poitsulle synttärikakkua esiliina, yöpaita ja korkkarit (sisäänajovaihe) päällä luukuttaen musaa!!! Nautin olostani täysillä...korkkareiden sisäänajoa lukuunottamatta ;)
Taustalla on tosiaan pyörinyt niin musiikki kuin leffat ja tv-sarjatkin. Täytyy tässä heti suositella Itse ilkimyksen 2-osaa, oli hauska. Hmm, siis hetkinen...miksi minä piirrettyjä menin katsomaan, kun ei olisi "tarvinnut"? Hups :) Laitetaan tämä vaikka Isoveli valvoo-osion piikkiin. Kyllähän jokainen kunnon vanhempi tarkistaa etukäteen soveltuuko filmi jälkeläisten silmille, right? Leffa oli hieman hurjan oloinen, joten se saa odottaa poitsua vielä hetken aikaa.
Tasapainotin kyllä animaatioannosta Girls-sarjan jaksoilla. Kyseinen sarja ei kuulu suosikkiohjelmiini, mutta taustasetiksi se soveltui hyvin :)
Eli ei minulla muuta asiaa ollut kuin, että olipa ihana koti-kakkumaakari-löllö-töllö-musapäivä!
Tuntuu, että aivot ovat tuulettuneet ihan uudella tasolla. Tervehenkisyyden sijaan kunnon "laiskottelulla". Aivan mahtavaa, suosittelen :D Nyt voi sitten ryhdistäytyä "edustushommiin", kun nuoren herran synttärivieraat saapuvat kylään :)
Kings of Leon -Sex on fire
-Today was pure fire :D Ja kenkien sisäänajo-ohjeet löytyy täältä.
Rakkaudella,
R
Mistäs nyt tuulee? Oman ajan suunnalta! :D Olen ollut tänään kotona yksin koko päivän ja niin paljon kuin rakastankin olla perheeni kanssa, niin onhan tämä aivan upeaa vaihtelua :)
Aamupäivän olen hengannut leipoen poitsulle synttärikakkua esiliina, yöpaita ja korkkarit (sisäänajovaihe) päällä luukuttaen musaa!!! Nautin olostani täysillä...korkkareiden sisäänajoa lukuunottamatta ;)
Taustalla on tosiaan pyörinyt niin musiikki kuin leffat ja tv-sarjatkin. Täytyy tässä heti suositella Itse ilkimyksen 2-osaa, oli hauska. Hmm, siis hetkinen...miksi minä piirrettyjä menin katsomaan, kun ei olisi "tarvinnut"? Hups :) Laitetaan tämä vaikka Isoveli valvoo-osion piikkiin. Kyllähän jokainen kunnon vanhempi tarkistaa etukäteen soveltuuko filmi jälkeläisten silmille, right? Leffa oli hieman hurjan oloinen, joten se saa odottaa poitsua vielä hetken aikaa.
Tasapainotin kyllä animaatioannosta Girls-sarjan jaksoilla. Kyseinen sarja ei kuulu suosikkiohjelmiini, mutta taustasetiksi se soveltui hyvin :)
Eli ei minulla muuta asiaa ollut kuin, että olipa ihana koti-kakkumaakari-löllö-töllö-musapäivä!
Tuntuu, että aivot ovat tuulettuneet ihan uudella tasolla. Tervehenkisyyden sijaan kunnon "laiskottelulla". Aivan mahtavaa, suosittelen :D Nyt voi sitten ryhdistäytyä "edustushommiin", kun nuoren herran synttärivieraat saapuvat kylään :)
Kings of Leon -Sex on fire
-Today was pure fire :D Ja kenkien sisäänajo-ohjeet löytyy täältä.
Rakkaudella,
R
keskiviikko 23. lokakuuta 2013
Found happiness from Legos
Heips!
Verrattuna viikon takaisiin tunnelmiin, olo on aika kevyt. Nyt on helpompi hengittää ja jospa se kultainen keskitiekin alkaisi löytymään puolison kanssa uudestaan. Asiat eivät ole 100% kohdallaan, mutta oikeaan suuntaan ne ovat menossa.
Viime viikon ahdistus alkoi tiistaina, oli kauheimmillaan keskiviikkona ja torstaina se kääntyi surun puolelle. Tilanteen laukaisi niinkin yllättävä asia kuin yhdessäolo lasten kanssa.
Ryhdyin velvollisuuden tunteesta harjoittelemaan pojan kanssa viululäksyä vaikka mieluummin olisin työntänyt pääni kaasuhellaan -näin karskisti karrikoiden. Poitsu otti treeniin mukaan legorakettiradiorakennelmansa, josta sitten aina läksyn vaihtuessa painoi napista "oikean kappaleen" soimaan :) Jotenkin se touhu ryhtyi herättämään minuakin itsesäälini syvimmistä syövereistä ja hymy alkoi pyrkiä pintaan.
Viimeinen niitti synkistelylle tuli leikkihuoneessa, jossa aloimme molempien mukuloiden kanssa kilvan ideoimaan valtavaa linnaa. Näin kai se kuuluisi toimia firmoissakin, ideat ja ehdotukset sinkoilivat rakennuksen noustessa yhteistyöllä vauhdikkaasti pystyyn :D
Ja lopputulos: tornirakennus yhdistävällä siltarakenteella, jossa oli kaksi asuinkerrosta (liitän kuvan myöhemmin, edit: done 4.11'13) sekä iloinen kolmikko :D
Todellista toimintaterapiaa äidille. Kyllä ne pienet pystyy suuriin tekoihin.
Kiitos rakkaat <3
Ja kepeiden tunnelmien johdosta, musiikki on myös kepeää :)
James Blunt -Bonfire Heart
-R
Verrattuna viikon takaisiin tunnelmiin, olo on aika kevyt. Nyt on helpompi hengittää ja jospa se kultainen keskitiekin alkaisi löytymään puolison kanssa uudestaan. Asiat eivät ole 100% kohdallaan, mutta oikeaan suuntaan ne ovat menossa.
Viime viikon ahdistus alkoi tiistaina, oli kauheimmillaan keskiviikkona ja torstaina se kääntyi surun puolelle. Tilanteen laukaisi niinkin yllättävä asia kuin yhdessäolo lasten kanssa.
Ryhdyin velvollisuuden tunteesta harjoittelemaan pojan kanssa viululäksyä vaikka mieluummin olisin työntänyt pääni kaasuhellaan -näin karskisti karrikoiden. Poitsu otti treeniin mukaan legorakettiradiorakennelmansa, josta sitten aina läksyn vaihtuessa painoi napista "oikean kappaleen" soimaan :) Jotenkin se touhu ryhtyi herättämään minuakin itsesäälini syvimmistä syövereistä ja hymy alkoi pyrkiä pintaan.
Viimeinen niitti synkistelylle tuli leikkihuoneessa, jossa aloimme molempien mukuloiden kanssa kilvan ideoimaan valtavaa linnaa. Näin kai se kuuluisi toimia firmoissakin, ideat ja ehdotukset sinkoilivat rakennuksen noustessa yhteistyöllä vauhdikkaasti pystyyn :D
Ja lopputulos: tornirakennus yhdistävällä siltarakenteella, jossa oli kaksi asuinkerrosta (liitän kuvan myöhemmin, edit: done 4.11'13) sekä iloinen kolmikko :D
Todellista toimintaterapiaa äidille. Kyllä ne pienet pystyy suuriin tekoihin.
Kiitos rakkaat <3
Ja kepeiden tunnelmien johdosta, musiikki on myös kepeää :)
James Blunt -Bonfire Heart
-R
torstai 17. lokakuuta 2013
Winter at last
Status: ristiriitainen. Toiveet ja käytäntö eivät kohtaa.
Yksipuolinen ihastus ja perhe ovat sekoittaneet pasmani. Liian lässyltä kuulostamisen vaaran tiedostaen, sanon kuitenkin: nähdessäni tänään ensimmäiset hiutaleet aloin toivomaan, että tuleva lumi peittelisi myös runnellun mieleni rauhaan. Ja populaarisemmin ilmaistuna "kun maa on roudassa mieli tekee seuraa, kun routa on mennyt mielikin mennä saa". Eppu Normaalia lainaten.
Pää ja tunteet ovat räjähtämispisteessä ja yritän vain istua viilipyttynä paikoillaan.
Ahdistavaa.
Ahdistaa.
Tunnelmia kuvaamaan valikoitui Tehosekoittimen hempeä biisi (tosin "Pillitä, Elli pillitä" olisi voinut olla osuvampi...oma vitsi, paras vitsi :))
Tehosekoitin -Hetken tie on kevyt
-R
PS.
Game of Thrones...hyvä syy odottaa kevättä. Tuskin winter-sanaa voi enää koskaan käyttää ilman linkitystä kyseiseen sarjaan. Pieniä iloja :)
Yksipuolinen ihastus ja perhe ovat sekoittaneet pasmani. Liian lässyltä kuulostamisen vaaran tiedostaen, sanon kuitenkin: nähdessäni tänään ensimmäiset hiutaleet aloin toivomaan, että tuleva lumi peittelisi myös runnellun mieleni rauhaan. Ja populaarisemmin ilmaistuna "kun maa on roudassa mieli tekee seuraa, kun routa on mennyt mielikin mennä saa". Eppu Normaalia lainaten.
Pää ja tunteet ovat räjähtämispisteessä ja yritän vain istua viilipyttynä paikoillaan.
Ahdistavaa.
Ahdistaa.
Tunnelmia kuvaamaan valikoitui Tehosekoittimen hempeä biisi (tosin "Pillitä, Elli pillitä" olisi voinut olla osuvampi...oma vitsi, paras vitsi :))
Tehosekoitin -Hetken tie on kevyt
-R
PS.
Game of Thrones...hyvä syy odottaa kevättä. Tuskin winter-sanaa voi enää koskaan käyttää ilman linkitystä kyseiseen sarjaan. Pieniä iloja :)
sunnuntai 13. lokakuuta 2013
It's just love
Aika nostaa kissa pöydälle. Asia, mistä olen eniten ylpeä itsessäni on suoruus. Pyrin olemaan rehellinen, tietysti toisinaan minulle riittää "kertomatta jättäminen". Viime teksti oli hankala kirjoittaa, koska oli niin paljon asioita mitä yritin välttää sanomasta. Nyt asian muhittua aikansa, on aika olla suorempi.
Olen onnellisessa parisuhteessa ja rakastan puolisoani. Me olemme yhdessä enemmän kuin yksi ynnä yksi. Ja silti, minä ihastuin toiseen ihmiseen.
Miten näin kävi? En uskonut, että se olisi mahdollista! Kuinka voi riittää kiinnostusta kodin ulkopuolellekin, kun kotona antaa jo kaiken?
Asiaa on nyt kauhisteltu (lähinnä minä puolisoni kera) ja viime viikolla olo oli aika ristiriitainen. Silloin sorruin miettimään elämän parasta ennen päivää ja kuinka on kamalaa kieltää omia tunteitaan (vaikka se palveleekin yhteistä ja suurempaa hyvää).
Tässä vaiheessa on hyvä mainita ihastuksen olevan vain pääni sisällä eli mitään ei ole tapahtunut. Mutta juuri viime viikolla minua ärsytti suunnattomasti, että tämä tunne pitää kitkeä heti pois enkä voi olla sen vietävänä. Perheettömänä ja sinkkuna olisin lähtenyt seuraamaan tätä orastavaa tunnetta. Nyt se on täysin poissuljettu mahdollisuus.
Olisi hienoa, jos minut olisi kasvatettu jossain rennommassa kulttuurissa, sellaisessa jossa ihastukset otetaan iloisina asioina eikä syntinä "pyhää liittoa" kohtaan. Tämäkin on aika itsekästä puhetta, sillä saattaisin vaihtaa kelkkaa todella nopeasti, jos puolisoni hakisi siunausta omalle ihastumiselleen :D Tietysti, jos me olisimme vapaamielisempiä se olisi sitten eri asia.
Tämä kutkuttava ihastus herätti myös hassun ymmärtämisen tason...olen tähän mennessä ollut 98% varma, että pettämistä tapahtuu vain huonoissa suhteissa. Eli jos kiinnostut toisesta, omassa suhteessa täytyy olla vikaa. Olen hieman järkyttynyt, että tunteet voivat herätä vaikka kaikki on loistavasti kotona. Onko mikään liitto ikinä enää turvassa korkeasta onnellisuusasteesta huolimatta? Ja toisaalta, kuinka vaarallista ihastus/rakkaus voi olla? It's just love.
Ei mitään tappavaa ja luulisi että sitä voisi mahtua maailmaan enemmänkin.
Eskobar feat. Heather Nova -Someone New
(EDIT: Linkki toimii nyt :))
-R
PS.
Loppukevennyksenä pakko mainita viime perjantaista. Katsoimme miehen kanssa yhdessä, milloin auto pitäisi katsastaa. Kauhistuimme, kun tajusimme olevamme yli viikon myöhässä! Mies totesi, että poliisi voi tulla milloin tahansa pysäyttämään meidät. Lupasin hoitaa katsastusreissun (peräti toinen kerta elämäni aikana :)). Sain ajan samalle päivälle ja kiiruhdin sinne pää kolmantena jalkana. Asemalla tajusin unohtaneeni lompakon kotiin (sen siitä saa kun maksaa illalla laskuja verkkopankissa). Katsastusta ei voi maksaa laskulla, joten kiiruhdin henki kurkussa kotiin lompakkoa noutamaan. Päässäni pyöri vain ajatus poliisipartiosta kintereilläni :D
Saavuttuani katsastukseen toisen kerran ja ojennettuani asianmukaisen dokumentin toisen kerran ystävälliselle virkailijalle, hän vilkaisi paperia ja voihkaisi.
"Älä sano, että taas on jokin pielessä."
"Voi että, tätä autoa ei tarvitse katsastaa." "Mitäh?"
"Niin, tämä on tarkistettu asianmukaisesti viime vuonna ja nyt on lupavuosi. Ensi vuonna sitten uudestaan. Mutta ajattele positiivisesti, katsastus ei ollutkaan myöhässä!"
Kiitos ja kumarrus ymmärtäväiselle virkailijalle, joka oli kiltti hömelölle ja peloissaan olevalla "kunnon" kansalaiselle :)
Olen onnellisessa parisuhteessa ja rakastan puolisoani. Me olemme yhdessä enemmän kuin yksi ynnä yksi. Ja silti, minä ihastuin toiseen ihmiseen.
Miten näin kävi? En uskonut, että se olisi mahdollista! Kuinka voi riittää kiinnostusta kodin ulkopuolellekin, kun kotona antaa jo kaiken?
Asiaa on nyt kauhisteltu (lähinnä minä puolisoni kera) ja viime viikolla olo oli aika ristiriitainen. Silloin sorruin miettimään elämän parasta ennen päivää ja kuinka on kamalaa kieltää omia tunteitaan (vaikka se palveleekin yhteistä ja suurempaa hyvää).
Tässä vaiheessa on hyvä mainita ihastuksen olevan vain pääni sisällä eli mitään ei ole tapahtunut. Mutta juuri viime viikolla minua ärsytti suunnattomasti, että tämä tunne pitää kitkeä heti pois enkä voi olla sen vietävänä. Perheettömänä ja sinkkuna olisin lähtenyt seuraamaan tätä orastavaa tunnetta. Nyt se on täysin poissuljettu mahdollisuus.
Olisi hienoa, jos minut olisi kasvatettu jossain rennommassa kulttuurissa, sellaisessa jossa ihastukset otetaan iloisina asioina eikä syntinä "pyhää liittoa" kohtaan. Tämäkin on aika itsekästä puhetta, sillä saattaisin vaihtaa kelkkaa todella nopeasti, jos puolisoni hakisi siunausta omalle ihastumiselleen :D Tietysti, jos me olisimme vapaamielisempiä se olisi sitten eri asia.
Tämä kutkuttava ihastus herätti myös hassun ymmärtämisen tason...olen tähän mennessä ollut 98% varma, että pettämistä tapahtuu vain huonoissa suhteissa. Eli jos kiinnostut toisesta, omassa suhteessa täytyy olla vikaa. Olen hieman järkyttynyt, että tunteet voivat herätä vaikka kaikki on loistavasti kotona. Onko mikään liitto ikinä enää turvassa korkeasta onnellisuusasteesta huolimatta? Ja toisaalta, kuinka vaarallista ihastus/rakkaus voi olla? It's just love.
Ei mitään tappavaa ja luulisi että sitä voisi mahtua maailmaan enemmänkin.
Eskobar feat. Heather Nova -Someone New
(EDIT: Linkki toimii nyt :))
-R
PS.
Loppukevennyksenä pakko mainita viime perjantaista. Katsoimme miehen kanssa yhdessä, milloin auto pitäisi katsastaa. Kauhistuimme, kun tajusimme olevamme yli viikon myöhässä! Mies totesi, että poliisi voi tulla milloin tahansa pysäyttämään meidät. Lupasin hoitaa katsastusreissun (peräti toinen kerta elämäni aikana :)). Sain ajan samalle päivälle ja kiiruhdin sinne pää kolmantena jalkana. Asemalla tajusin unohtaneeni lompakon kotiin (sen siitä saa kun maksaa illalla laskuja verkkopankissa). Katsastusta ei voi maksaa laskulla, joten kiiruhdin henki kurkussa kotiin lompakkoa noutamaan. Päässäni pyöri vain ajatus poliisipartiosta kintereilläni :D
Saavuttuani katsastukseen toisen kerran ja ojennettuani asianmukaisen dokumentin toisen kerran ystävälliselle virkailijalle, hän vilkaisi paperia ja voihkaisi.
"Älä sano, että taas on jokin pielessä."
"Voi että, tätä autoa ei tarvitse katsastaa." "Mitäh?"
"Niin, tämä on tarkistettu asianmukaisesti viime vuonna ja nyt on lupavuosi. Ensi vuonna sitten uudestaan. Mutta ajattele positiivisesti, katsastus ei ollutkaan myöhässä!"
Kiitos ja kumarrus ymmärtäväiselle virkailijalle, joka oli kiltti hömelölle ja peloissaan olevalla "kunnon" kansalaiselle :)
keskiviikko 2. lokakuuta 2013
This too shall past, right?
Pikkuhiljaa olen aktiivisesti alkanut ymmärtämään ajan katoavaisuuden. Sen, että 100 vuoden kuluttua minusta saatika tunteistani ja teoistani ei ole enää mitään jäljellä. Toivottavasti verenperimä kuitenkin elää, kiero tapa sanoa toivovansa lastensa ja heidän jälkeläisten menestyvän elämässä.
Tähän katoavaisuus aspektiin viitaten, kun elän yhden ainoan kerran (ainakin luulen niin), miten haluan sen elämän käyttää? Mitkä yhteiskunnan arvot ja moraalit ovat oikeasti noudattamisen arvoisia. Kiellä itsesi, kiellä tunteesi ja kuole elämättä?
Isoja asioita päässä liittyen parisuhteeseen, onnellisuuteen, lyhyen ja pitkän aikavälin tähtäimiin. Ja minä, suupaltti (kirjoistuspaltti ei liene oikea sana ;)) en osaa tuoda niitä esiin.
Everything will past, jospa se pätisi myös pääni sisäiseen sekasortoon.
Tänään on superpäivä (eli klinikkasalissa hela dagen! Jee!), mutta omat sisäiset myllerrykset tekivät aamusta mustan...kuten myös yöstäkin, jonka vietin hereillä. Angstirokilla kai tästäkin selvitään.
-R
perjantai 27. syyskuuta 2013
Dreaming wide awake
Heipä hei taas pitkästä aikaa. Ajatukseni ovat olleet päiväkirjablogini luona päivittäin, mutta kädet eivät ole ehtineet perään :)
Viikko on ollut ihana ja mennyt uskomattoman nopeasti. Tosin oma horrostila on noussut viikonlopun lähestymisen myötä. Tai pikemminkin syventynyt :D
Keskiviikkona viulutunnilla ollessamme, olin unohtanut pojan olkatuen ja itsetehdyt raketit kotiin (ihan kartonkiraketit, ei räjähdysvaaraa siis ;)) Ihan vaan vinkkinä, minä ja unohtaminen ei kuuluta samaan lauseeseen IKINÄ. Tällä viikolla kyseiseen sääntöön on tullut poikkeamia...parikin kertaa.
Tänä aamuna könysin keittämään puuroa aamukuuden maissa. Puuron poristessa katoin ruokapöydän. Palatessani kattilan luo mietin, miksi puuro näyttää jotenkin oudolta. Samassa tajusin, että olin mitannut kattilaan 9dl vettä ja 9dl HIUTALEITA. Oli pikkasen jämyä puuroa :D (Vinkkinä puuronkeittotaidottomille, että hiutaleita laitetaan kattilaan puolet vähemmän kuin H2O:ta ;)) Noh, tästä kardinaalivirheestä toivuttiin veden avulla. Mutta ei tässä vielä kaikki, käännyin katsomaan ruokapöytää...olin kattanut pöytään kolme syvää lautasta ja LEIPÄlautasen. Hmm, piti miettiä hetkinen, että olinko minä sen siihen muka laittanut vai yrittääkö joku viilata mua linssiin. Ehkä joku häiriintynyt kotitonttu, jolla oli halvat huvit? :)
Katkeraa oli hyväksyä, että minähän se vain täällä sekoilen.
Kouluun saavuin 20minuuttia myöhässä ja ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni, en välittänyt koko asiasta. Itse fantomissa oli mukavaa, hiottiin eilen kipsatuille muovihampaille purentaa. (Muovihampaat kipsattiin kiinni artikulaattoriin, jonka avulla määritetään purenta.) Hionta tapahtuu BULL- ja DUML-sääntöjä noudattaen. Kyseiset säännöt sisäistyvät varsinaisen hionnan myötä, luennolla ne eivät vielä kirkastuneet :)
Nyt olen päässyt turvallisesti kotiin, olo on yhä tokkurainen, mutta tie petiin vie legojen-ruuan-viululäksyjen-siivouksen-iltapuuron-iltapesun ja nukuttamisen kautta perille. I'll get there eventually ;) Tosin haluaisin katsoa vielä Headhunters-leffan tänään. Näin sen elokuvissa 2011 ja oli sen verran hyvä, että katson sen mielelläni uudestaan. Lisään linkkejä myöhemmin...(Edit. linkit lisätty 2.10'13.)
Hyvää viikonloppua, muistakaa levätä ettei tarvitse törmäillä seiniin kuten eräiden :D
Poets of the Fall -Dreaming wide awake
-R
PS.
Viime lauantaina käytiin koko perheellä Ainolan puistossa eväsretkellä ja järjestin miehelleni yllätyssynttärit :D Käytiin Riossa katsomassa Jukka Rasilan esittämää Isyyspakkausta ja sitten Hugoon treffaamaan miehen kavereita. Ilta venyi aamuun asti :)
Viikko on ollut ihana ja mennyt uskomattoman nopeasti. Tosin oma horrostila on noussut viikonlopun lähestymisen myötä. Tai pikemminkin syventynyt :D
Keskiviikkona viulutunnilla ollessamme, olin unohtanut pojan olkatuen ja itsetehdyt raketit kotiin (ihan kartonkiraketit, ei räjähdysvaaraa siis ;)) Ihan vaan vinkkinä, minä ja unohtaminen ei kuuluta samaan lauseeseen IKINÄ. Tällä viikolla kyseiseen sääntöön on tullut poikkeamia...parikin kertaa.
Tänä aamuna könysin keittämään puuroa aamukuuden maissa. Puuron poristessa katoin ruokapöydän. Palatessani kattilan luo mietin, miksi puuro näyttää jotenkin oudolta. Samassa tajusin, että olin mitannut kattilaan 9dl vettä ja 9dl HIUTALEITA. Oli pikkasen jämyä puuroa :D (Vinkkinä puuronkeittotaidottomille, että hiutaleita laitetaan kattilaan puolet vähemmän kuin H2O:ta ;)) Noh, tästä kardinaalivirheestä toivuttiin veden avulla. Mutta ei tässä vielä kaikki, käännyin katsomaan ruokapöytää...olin kattanut pöytään kolme syvää lautasta ja LEIPÄlautasen. Hmm, piti miettiä hetkinen, että olinko minä sen siihen muka laittanut vai yrittääkö joku viilata mua linssiin. Ehkä joku häiriintynyt kotitonttu, jolla oli halvat huvit? :)
Katkeraa oli hyväksyä, että minähän se vain täällä sekoilen.
Kouluun saavuin 20minuuttia myöhässä ja ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni, en välittänyt koko asiasta. Itse fantomissa oli mukavaa, hiottiin eilen kipsatuille muovihampaille purentaa. (Muovihampaat kipsattiin kiinni artikulaattoriin, jonka avulla määritetään purenta.) Hionta tapahtuu BULL- ja DUML-sääntöjä noudattaen. Kyseiset säännöt sisäistyvät varsinaisen hionnan myötä, luennolla ne eivät vielä kirkastuneet :)
Nyt olen päässyt turvallisesti kotiin, olo on yhä tokkurainen, mutta tie petiin vie legojen-ruuan-viululäksyjen-siivouksen-iltapuuron-iltapesun ja nukuttamisen kautta perille. I'll get there eventually ;) Tosin haluaisin katsoa vielä Headhunters-leffan tänään. Näin sen elokuvissa 2011 ja oli sen verran hyvä, että katson sen mielelläni uudestaan. Lisään linkkejä myöhemmin...(Edit. linkit lisätty 2.10'13.)
Hyvää viikonloppua, muistakaa levätä ettei tarvitse törmäillä seiniin kuten eräiden :D
Poets of the Fall -Dreaming wide awake
-R
PS.
Viime lauantaina käytiin koko perheellä Ainolan puistossa eväsretkellä ja järjestin miehelleni yllätyssynttärit :D Käytiin Riossa katsomassa Jukka Rasilan esittämää Isyyspakkausta ja sitten Hugoon treffaamaan miehen kavereita. Ilta venyi aamuun asti :)
perjantai 20. syyskuuta 2013
Waiting
Kello on yksitoista yöllä ja talo on lähes äänetön. Alakerrasta kuuluu tietokoneen hurinaa, joka on ohjelmoitu nauhoittamaan illan elokuvaa. Teoria oli, että nyt tentin ollessa onnellisesti ohi, nukahtaisin hetkessä syvään uneen...ja kuinkas sitten kävikään?
Perheen tuhistessa unissaan minun aivoni ovat täysin valmiina toimintaan. Ei nukuta enkä ole edes ahdistunut asian myötä. Mietin vain, että mitä minun kehoni ja aivoni odottavat? Eikö olisi vähintäänkin järkevää laittaa keskushermostoa offline-tilaan parin viikon ankaran käytön jälkeen?
Nähtävästi ei. Elimistöni ei vain anna unen tulla, ties mikä petoeläin hyppää esiin lipaston takaa ;) Fight or flight-reaktio, ready for action :D
Tämä on itseasiassa aika mukavaa. Talo todellakin on hiljainen ja perhe todellakin nukkuu. On aika ihanaa olla itsekseen blogin parissa :) Jos kerran valvotaan, niin tehdään sitten jotain kivaa!
Kivasta puheenollen, minulla on huomiseksi päiväksi sekä illaksi aivan loistavia ässiä hihassani. Kerron niistä sitten myöhemmin lisää ;)
Mitäs nyt, no one to talk to. Nähtävästi kavereillekin on tullut jo vanhuus, kun he eivät enää notku somessa tähän aikaan yöstä...on se hyvä, että minä vain nuorrun ;) Taantuminen tosin lienee kuvaavampi sana! :D Parempi nauraa itselleen kuin itkeä ;)
Jatkan seesteisin mielin odotustani. Kauniita unia rakkaat.
Roxette -Wish I Could Fly
(Edit: linkki toimii nyt :))
-R
PS.
Osaprotetiikan tentti oli järkevä, siinä kysyttiin jäljentämisestä, levyosaproteesin haitoista ja hoidosta sekä piti suunnitella parodintologiselle potilaalle kiskotus.
Myös koulussa oli hauskaa (taas).
Asettelimme artikulaattoriin tekohampaita :D
Perheen tuhistessa unissaan minun aivoni ovat täysin valmiina toimintaan. Ei nukuta enkä ole edes ahdistunut asian myötä. Mietin vain, että mitä minun kehoni ja aivoni odottavat? Eikö olisi vähintäänkin järkevää laittaa keskushermostoa offline-tilaan parin viikon ankaran käytön jälkeen?
Nähtävästi ei. Elimistöni ei vain anna unen tulla, ties mikä petoeläin hyppää esiin lipaston takaa ;) Fight or flight-reaktio, ready for action :D
Tämä on itseasiassa aika mukavaa. Talo todellakin on hiljainen ja perhe todellakin nukkuu. On aika ihanaa olla itsekseen blogin parissa :) Jos kerran valvotaan, niin tehdään sitten jotain kivaa!
Kivasta puheenollen, minulla on huomiseksi päiväksi sekä illaksi aivan loistavia ässiä hihassani. Kerron niistä sitten myöhemmin lisää ;)
Mitäs nyt, no one to talk to. Nähtävästi kavereillekin on tullut jo vanhuus, kun he eivät enää notku somessa tähän aikaan yöstä...on se hyvä, että minä vain nuorrun ;) Taantuminen tosin lienee kuvaavampi sana! :D Parempi nauraa itselleen kuin itkeä ;)
Jatkan seesteisin mielin odotustani. Kauniita unia rakkaat.
Roxette -Wish I Could Fly
(Edit: linkki toimii nyt :))
-R
PS.
Osaprotetiikan tentti oli järkevä, siinä kysyttiin jäljentämisestä, levyosaproteesin haitoista ja hoidosta sekä piti suunnitella parodintologiselle potilaalle kiskotus.
Myös koulussa oli hauskaa (taas).
Asettelimme artikulaattoriin tekohampaita :D
keskiviikko 18. syyskuuta 2013
Lost
Minä olen kateissa.
Missä on oma aika?
Koulu on ihanaa, voisin jopa mennä niin pitkälle, että totean: klinikkasalissa olo on hurmiota. Oli työn alla sitten paikkausta tai amalgaamien ottoa, kaikki vain tuntuu niin hyvälle. Olen ehkä maailman onnellisin ihminen siellä salissa. Jostain kieroutuneesta syystä, potilaiden hoito koskettaa jotain minussa ja saa minut onnelliseksi. Senpä vuoksi koulu on ehdottomasti voimavara, vaikka se viekin heittämällä yli 8h vuorokaudestani.
Lapset. Ihanat, kauniit ja omapäiset viilettäjät, joiden kanssa ei voi viettää tarpeeksi aikaa. Arkirytmi on rajannut yhteiset hetkemme iltoihin ja kuinka usein silloinkin ne rutiinit puskee päälle? Ruokaa on pakko laittaa, kaupassakin olisi hyvä käydä ja keittiötä tulee jynssätä, jotta se säilyy toimintakunnossa. (Pyykkäyksestä puhumattakaan, sillä sen laiminlyömisen lieveilmiöt olisivat haistettavissa nopeasti :)) Omaa syyllisyyden tunnetta lukuunottamatta, my children make my world go round. Rakastan heitä yli kaiken.
Uni on jäänyt vähimmälle kuten puolisokin. Hmmm...elämän ruuhkavuodet jyräsivät juuri meidän oven matalaksi ja asettautuivat sille sohvalle, jossa kukaan muu ei ehdi istumaan.
Elämäni on täynnä ihania ja rakkaita asioita sekä ihmisiä, joiden parissa haluan olla. Silti, jossain aivojen perimmäisessä sopukassa, joku on tukahtumaisillaan.
Milloin tämä vauhti hiljenee?
Milloin voi olla yksin (hyvällä omatunnolla)?
Näihin pienoisiin maailmanlopun tunnelmiin...
Linkin Park -What I've done
-R
Missä on oma aika?
Koulu on ihanaa, voisin jopa mennä niin pitkälle, että totean: klinikkasalissa olo on hurmiota. Oli työn alla sitten paikkausta tai amalgaamien ottoa, kaikki vain tuntuu niin hyvälle. Olen ehkä maailman onnellisin ihminen siellä salissa. Jostain kieroutuneesta syystä, potilaiden hoito koskettaa jotain minussa ja saa minut onnelliseksi. Senpä vuoksi koulu on ehdottomasti voimavara, vaikka se viekin heittämällä yli 8h vuorokaudestani.
Lapset. Ihanat, kauniit ja omapäiset viilettäjät, joiden kanssa ei voi viettää tarpeeksi aikaa. Arkirytmi on rajannut yhteiset hetkemme iltoihin ja kuinka usein silloinkin ne rutiinit puskee päälle? Ruokaa on pakko laittaa, kaupassakin olisi hyvä käydä ja keittiötä tulee jynssätä, jotta se säilyy toimintakunnossa. (Pyykkäyksestä puhumattakaan, sillä sen laiminlyömisen lieveilmiöt olisivat haistettavissa nopeasti :)) Omaa syyllisyyden tunnetta lukuunottamatta, my children make my world go round. Rakastan heitä yli kaiken.
Uni on jäänyt vähimmälle kuten puolisokin. Hmmm...elämän ruuhkavuodet jyräsivät juuri meidän oven matalaksi ja asettautuivat sille sohvalle, jossa kukaan muu ei ehdi istumaan.
Elämäni on täynnä ihania ja rakkaita asioita sekä ihmisiä, joiden parissa haluan olla. Silti, jossain aivojen perimmäisessä sopukassa, joku on tukahtumaisillaan.
Milloin tämä vauhti hiljenee?
Milloin voi olla yksin (hyvällä omatunnolla)?
Näihin pienoisiin maailmanlopun tunnelmiin...
Linkin Park -What I've done
-R
perjantai 6. syyskuuta 2013
To Zoo
Arki on perussettiä, joka jatkuu helposti myös viikonloppuisin. Puuron keitto, pyykkäys jne...sitä vaan tuntuu riittävän. Sen vuoksi onkin hyvä itse katkaista harmaa arki kohottamalla sieltä niitä helmiä joukosta. Kuten tänään :)
Monesti tulee tehtyä sellaisia semisuunnitelmia, että ois kiva tehdä sitä ja tätä, mutta sitten vuosien päästä tajuaakin, ettei ole toteuttanut niitä aikeitaan. Meille tämä aihe on ollut Ranuan eläinpuisto, johon "vois mennä joskus". On voitu jo pari viime vuotta ;)
Tämä tytsy ei kauheana välitä arpomisesta, joten päätettiin kesällä kylmän rauhallisesti miehen kanssa, että tänä syksynä mennään sinne oikeasti. Reissu kirjoitettiin kalenteriin, mökki varattiin ja sovittiin, ettei mitkään kissanristiäiset horjuta päätöstämme :D
Ja nyt se hetki on tässä. JES!
Lapset, lelut ja laukut autoon and we're off! Itselläkin on semmoinen ihana lähtöhetken kutina vatsanpohjassa ja tuntuu, että päiväkin on taas asteen verran aurinkoisempi :D
Pesueelleni, josta tykkään niin paljon että halkeen :) Ja hyvää (kesäistä) viikonloppua teillekin!
Juha Tapio -Tykkään susta niin, että halkeen
-R
PS.
Valitsemani kappaleet kuvaavat tunnelmaa sisälläni, sen vuoksi olen niitä kirjoituksiini liittänyt. Yleensä olen vain kuunnellut kappaleita, joten olen ollut nyt pariinkiin otteeseen yllättynyt musiikkivideoiden sisällöstä. Esimerkiksi Shakiran musiikkivideo viime perjantailta oli aika provosoiva. Juha Tapion kappaleelle ei virallista musiikkivideota vielä ollutkaan, joten se ei tarjoa visuaalisesti mitään kovin provoa ;)
torstai 5. syyskuuta 2013
Girl And Couch
Risti seinään! Kello on puoli kuusi ja minä istun sohvalla lasten leikkiessä keskenään. Aika luksusta :D Ollaan miehen kanssa monesti vitsailtu siitä, että sohva olisi pitänyt jättää aikoinaan kauppaan, koska ei me ikinä ehditä istua siinä.
Nytkin tämä hetki on "varastettu" ja tiedän keittiön sekä ruokapöydän mutisevan keskenään paheksuvasti, kun siivoojaa ei näy. Suoraan sanoen liityn kyllä itsekin kohta mutinakerhoon, sillä nautin enemmän (hetkellisesti) puhtaasta keittiöstä kuin sohvalla puolitajuttomana kuolaamisesta :)
Oman jännitysmomenttinsa tilanteeseen tuo vanha vedettävä soittorasiani, joka tyttäreni käsissä muistuttaa enemmän yleisurheilun moukaria kuin suloisia säveliä tuottavaa lelua :D Vaikuttaa olevan aika kestävää tekoa ;)
Pikku pedantistani täytyy vielä mainita, että kun kysyin haluaako hän mammaa, vastaus oli ei. Muotoilin kysymyksen uudelleen "otatko maitoa", vastauksena oli tyytyväinen "jooooo"! Pitänee ottaa vihje vastaan ja karsia turhat lässytyssanat pois puheesta :)
En ole enää sohvalla yksin, hyvä näin :)
PistePiste -Hetken maailma on tässä
-R
Nytkin tämä hetki on "varastettu" ja tiedän keittiön sekä ruokapöydän mutisevan keskenään paheksuvasti, kun siivoojaa ei näy. Suoraan sanoen liityn kyllä itsekin kohta mutinakerhoon, sillä nautin enemmän (hetkellisesti) puhtaasta keittiöstä kuin sohvalla puolitajuttomana kuolaamisesta :)
Oman jännitysmomenttinsa tilanteeseen tuo vanha vedettävä soittorasiani, joka tyttäreni käsissä muistuttaa enemmän yleisurheilun moukaria kuin suloisia säveliä tuottavaa lelua :D Vaikuttaa olevan aika kestävää tekoa ;)
Pikku pedantistani täytyy vielä mainita, että kun kysyin haluaako hän mammaa, vastaus oli ei. Muotoilin kysymyksen uudelleen "otatko maitoa", vastauksena oli tyytyväinen "jooooo"! Pitänee ottaa vihje vastaan ja karsia turhat lässytyssanat pois puheesta :)
En ole enää sohvalla yksin, hyvä näin :)
PistePiste -Hetken maailma on tässä
-R
maanantai 2. syyskuuta 2013
Moment In Darkness
Illan koittaessa poikani ei malttanut keskittyä rutiinien pariin eli iltapesuun ja -pisuun näin suoraan sanottuna. Itselläni puolestaan oli kiire lukea illan aikana edes 1-2h kolmen viikon kuluttua olevaan tenttiin (suosittelen pitkää lukuaikaa kaikille opiskeleville äideille, asia tulee käytyä läpi ja toivottavasti myös ymmärrettyä rauhassa viime hetkien paniikkilukemisen sijaan). Näin ollen jätin lastenhuollon isin harteille ja livistin itse makuuhuoneeseen lukemaan.
En voinut olla kuulematta, kuinka poitsu lukuisista suostutteluista ja lopulta komennoista huolimatta ei alkanut kasvojen pesulle saatika yöpuvun vaihtoon. Niinpä tilanne kärjistyi siihen, että mies lähti nukuttamaan tytärtä ja poika jäi yksin osoittamaan mieltään alakertaan. Noh, routa ajoi pikkupossun nopeasti yläkertaan, mutta kiukuttelun kera.
Pohdin aikani, pitäisikö minun puuttua tilanteeseen. Lapsen pinna oli kireällä ja jotenkin perhe piti saada jo nukahtamismoodiin. Toisaalta en halunnut tallata mieheni varpaille, mutta en myöskään halunnut jättää häntä oman onnensa nojaan...ja niin, saa osoittaa syyttävällä sormella: halusin lohduttaa lastani, joka oli selkeästi ajanut itsensä umpikujaan. (Voi meitä äiti-ihmisiä, paapomisen asiantuntijoita. Mammanpoikien ylpeitä emoja :))
Puolueettomana kuin Sveitsi tai Punainen risti, menin heidän luokseen tuoden avun tullessani. Totuuden nimissä tuloni on toisinaan ollut verrattavissa myös pommilaivueeseen, joten mukavaa edustaa rauhan puolta välillä :)
Tilanne muuttui heti parempaan suuntaan. Mieskin oli hyvillään siitä, että tulin paikalle (nappisuoritus siis, kannatti mennä) :)
Vaihdoin väsyneelle lapsellemme yöpuvun ja kannoin hänet sylissäni alakertaan kasvojen pesulle. Iltahämärässä menimme keittiöön juomaan lasilliset vettä.
Pimenevässä illassa poikani alkoi miettimään (ja luettelemaan :)) kaikkia kavereita ja serkkuja vanhempineen, ketkä ovat jo menossa nukkumaan kun "on jo niin myöhä". Keskustelu ryöppysi niin polkuautojen kuin korjaajienkin maailmoissa.
Itse olin vain onnellinen ja mietin, kuinka kaunis ja rakas hän on minulle. Ihana lapsi, joka arvioi maailmaa ja kehittyy sekä kasvaa joka hetki. (Toivoa sopii, että ymmärrys ja pinnakin kasvaisivat samaa vauhtia ;))
Sydämeni oli niin sulaa vahaa, että onneksi se ei valunut lätäköksi lattialle :) Juttutuokion päätteeksi kannoin pojan sänkyyn ja peittelin hänet kauniita unia toivottaen. Sain vielä halitkin :)
Kiitos tästä hämyisestä iltatuokiosta poikani kanssa. Uskon tehneeni oikein, kun tarjosin hänelle (tällä kertaa) reitin ulos tukalasta tilanteesta ilman kasvojen menetystä. Toivottavasti hän oppii osoittamaan armoa myös muille kun on itsekin sitä saanut. (Armo on ehkä turhan vakava sana, mutta toivottavasti tiedätte mitä tarkoitan sillä.) Toivottavasti hänestä tulee hyvä ja välittävä ihminen. Kiitos lapsista.
Biffy Clyro -Opposite
-R
En voinut olla kuulematta, kuinka poitsu lukuisista suostutteluista ja lopulta komennoista huolimatta ei alkanut kasvojen pesulle saatika yöpuvun vaihtoon. Niinpä tilanne kärjistyi siihen, että mies lähti nukuttamaan tytärtä ja poika jäi yksin osoittamaan mieltään alakertaan. Noh, routa ajoi pikkupossun nopeasti yläkertaan, mutta kiukuttelun kera.
Pohdin aikani, pitäisikö minun puuttua tilanteeseen. Lapsen pinna oli kireällä ja jotenkin perhe piti saada jo nukahtamismoodiin. Toisaalta en halunnut tallata mieheni varpaille, mutta en myöskään halunnut jättää häntä oman onnensa nojaan...ja niin, saa osoittaa syyttävällä sormella: halusin lohduttaa lastani, joka oli selkeästi ajanut itsensä umpikujaan. (Voi meitä äiti-ihmisiä, paapomisen asiantuntijoita. Mammanpoikien ylpeitä emoja :))
Puolueettomana kuin Sveitsi tai Punainen risti, menin heidän luokseen tuoden avun tullessani. Totuuden nimissä tuloni on toisinaan ollut verrattavissa myös pommilaivueeseen, joten mukavaa edustaa rauhan puolta välillä :)
Tilanne muuttui heti parempaan suuntaan. Mieskin oli hyvillään siitä, että tulin paikalle (nappisuoritus siis, kannatti mennä) :)
Vaihdoin väsyneelle lapsellemme yöpuvun ja kannoin hänet sylissäni alakertaan kasvojen pesulle. Iltahämärässä menimme keittiöön juomaan lasilliset vettä.
Pimenevässä illassa poikani alkoi miettimään (ja luettelemaan :)) kaikkia kavereita ja serkkuja vanhempineen, ketkä ovat jo menossa nukkumaan kun "on jo niin myöhä". Keskustelu ryöppysi niin polkuautojen kuin korjaajienkin maailmoissa.
Itse olin vain onnellinen ja mietin, kuinka kaunis ja rakas hän on minulle. Ihana lapsi, joka arvioi maailmaa ja kehittyy sekä kasvaa joka hetki. (Toivoa sopii, että ymmärrys ja pinnakin kasvaisivat samaa vauhtia ;))
Sydämeni oli niin sulaa vahaa, että onneksi se ei valunut lätäköksi lattialle :) Juttutuokion päätteeksi kannoin pojan sänkyyn ja peittelin hänet kauniita unia toivottaen. Sain vielä halitkin :)
Kiitos tästä hämyisestä iltatuokiosta poikani kanssa. Uskon tehneeni oikein, kun tarjosin hänelle (tällä kertaa) reitin ulos tukalasta tilanteesta ilman kasvojen menetystä. Toivottavasti hän oppii osoittamaan armoa myös muille kun on itsekin sitä saanut. (Armo on ehkä turhan vakava sana, mutta toivottavasti tiedätte mitä tarkoitan sillä.) Toivottavasti hänestä tulee hyvä ja välittävä ihminen. Kiitos lapsista.
Biffy Clyro -Opposite
-R
perjantai 30. elokuuta 2013
Wannabe dentist
Viikko on kallistunut lupaavasti kohti loppuaan. Täytyy todeta, että tällä viikolla on ollut juuri sopivasti haastetta ja eilen ihmeekseni tajusin, että minustahan on puolivahingossa kehittymässä hammaslääkäri :)
Se on tietysti toivottavaa, kun alaa kerran opiskelee ;) Yllätyin vain kuinka vaivihkaa se "tatsi" on tullut. Kolmannen vuoden syksy meni karies-fantomeissa (eli hampaan porausta harjoiteltiin muovihampailla) hikoillessa ja tuntui, että aina se pora karkasi käsistä tehden tuhoa aikaansa. "Ups" kuului suustani useammin kuin "jes" :D MOT-paikat olivat suorastaan painajaismaisia suorittaa, mutta jotenkin se oma käsi vakaantui, oppi meni perille ja pedaalilla kaasuttaminenkin iskostui mieleen.
Kolmannen keväällä saimme aloittaa jo omien (OIKEIDEN) potilaiden hoidon ja suorittaa ensimmäiset hampaan poistot sekä juurihoidot. Oli kuule jännää aikaa... :)
Kesän jälkeen hieman huoletti, että muistanko edes kuinka poraa pidetään kädessä MUTTA jotenkin asiat ovatkin paljon helpompia kuin keväällä. Tai ainakin ne tuntuu siltä! Hammaskiven poisto sujuu luontevasti eikä vaadi enää niin pitkää aikaa kuin keväällä (eka potilas ressukka joutui käymään kuusi kertaa, kun n:nen kanssa riitti kaksi...jospa joskus pääsisi siihen puolen tunnin aikaikkunaan) :D
Ehdin jo murehtia tulevia polivuoroja (meille on tulossa mm. särkypoliklinikka, jossa potilas kävelee boksiin jonkin vaivan kanssa ja sitten meidän pitäisi olla jotenkin avuksi). Äkkiseltään ne tuntuu älyttömän haastavilta, mutta...sitä saa mitä tilaa. Tällä viikolla eteeni tuli ihan puun takaa särkyaikoja ja päädyin mm. poistamaan hampaan ja arvaa mitä. SE OLI MAHTAVAA :D Jännittävää, veri vaan kohisi korvissa kun yritti tehdä kaikki asiat yhtäaikaa. Haastetta oli sopivasti, homma toimi ja sitä tunsi oikeasti olevansa elossa :) Yllätyin positiivisesti omasta osaamisesta, nähtävästi opitut asiat ovat kesän aikana jäsentyneet mielessä. Päivystyksen hohtokin valkeni minulle ja ortodontia (=hampaiden oikominen, tämän hetken ykkösvaihtoehto erikoistumisalaksi) sai haastajan itselleen.
Aika hienoa ja nyt on hyvä rauhoittua perheen kanssa pariksi päiväksi. Kyllä se pollea olo ja "kaikkivoipaisuus" talttuu junioriinan vaippoja vaihdellessa ;)
Nyt letkein latinolantein weekendiä viettämään!
-R
PS.
Lapsen suusta se totuus tulee "ei tuo ole musiikkia. Se on jotain merirosvojuttua." :)
tiistai 27. elokuuta 2013
6 am
Arki on startannut nyt kunnolla ja olen yrittänyt ottaa käyttöön uuden aamurutiinin. Se on niinkin yksinkertainen kuin herätä aamulla kello kuusi :) Olen iänikuinen aamuntorkku, joka pyrkii nukkumaan viime minuuttiin saakka ennen pakollista paniikkiherätystä. Toiveena oli, että muun perheen (lue: lasten) ollessa vielä unten mailla, minä kodinhengetär (lue: - jumalatar :D) laitan puurokattilan poriseen sekä ehostaudun itse kaikessa RAUHASSA ja HILJAISUUDESSA päivän koitoksia varten. Reippaana yksilönä olen pakannut lasten hoitokassit jo edeltävänä iltana valmiiksi.
Noh, miten on uusi aamurutiini toteutunut? Ensinnäkin: jonkin ihmeen kosmisen voimasäteen myötä (vai olisiko vain kaikki planeetat sopivasti kaakkoon kallellaan ;)), minulla riittää virtaa vaikka nukuttuja tunteja kertyy yössä noin 5-7h. Toiseksi: Lapsetkin heräävät nyt klo kuusi! ...että näin meillä. Mitä aikuiset edellä, sitä muksut perässä :)
Tämän äidin aamut ovat ihan yhtä "rauhallisia" kuin ennenkin, nyt ne vaan starttaa jo tuntia aiemmin! My peaceful mornings, where are thou if I may ask. Apparently, not here :D
Tarinan opetus: älä opettele uusia tapoja, niin lapsesi saavat nukkua rauhassa pitempään ;)
Musiikkilinkki voisi olla Kwanin Tainted Love, koska se on vaan hyvä :) Liitän linkin huomenna, sillä vaikka älypuhelimeni epäilemättä älyäisi kuinka linkki liitetään blogiin, mun aivot on heitetty jo narikkaan tältä illalta. Eli kuulemiin rakkaat kansalaiset ;)
Kwan -Tainted love
-R
PS.
Jos pitää valita kumman tekee ensin: blogin päivityksen vai herätyskellon asettamisen, niin valitkaa se herätyskello! Meinasi juuri käydä ohraisesti eli olisi tullut ihan uuden tason paniikkiaamu, kun kello ei olisi soinutkaan...:)
Noh, miten on uusi aamurutiini toteutunut? Ensinnäkin: jonkin ihmeen kosmisen voimasäteen myötä (vai olisiko vain kaikki planeetat sopivasti kaakkoon kallellaan ;)), minulla riittää virtaa vaikka nukuttuja tunteja kertyy yössä noin 5-7h. Toiseksi: Lapsetkin heräävät nyt klo kuusi! ...että näin meillä. Mitä aikuiset edellä, sitä muksut perässä :)
Tämän äidin aamut ovat ihan yhtä "rauhallisia" kuin ennenkin, nyt ne vaan starttaa jo tuntia aiemmin! My peaceful mornings, where are thou if I may ask. Apparently, not here :D
Tarinan opetus: älä opettele uusia tapoja, niin lapsesi saavat nukkua rauhassa pitempään ;)
Musiikkilinkki voisi olla Kwanin Tainted Love, koska se on vaan hyvä :) Liitän linkin huomenna, sillä vaikka älypuhelimeni epäilemättä älyäisi kuinka linkki liitetään blogiin, mun aivot on heitetty jo narikkaan tältä illalta. Eli kuulemiin rakkaat kansalaiset ;)
Kwan -Tainted love
-R
PS.
Jos pitää valita kumman tekee ensin: blogin päivityksen vai herätyskellon asettamisen, niin valitkaa se herätyskello! Meinasi juuri käydä ohraisesti eli olisi tullut ihan uuden tason paniikkiaamu, kun kello ei olisi soinutkaan...:)
perjantai 23. elokuuta 2013
Back to school!
Ja itseasiassa suoraan klinikkasaliin :)
Tämä viikko on ollut ns. Villin lännen-viikko salissa, koska kaikki halukkaat kandit ovat voineet varata bokseja sekä potilaita itselleen, mutta suurin osa lienee vielä kesätöissä tai -lomalla. Oikesti meidän lukukausi starttaa vasta tulevana maanantaina. Päivät näyttäisivät olevan noin klo 8-16, mutta poikkeuksena aikaisempiin opintoihin meillä on klinikkavuoroja yhteensä kahtena päivänä per viikko (Jee!!!). Lisäksi meillä on paljon pakollisia luentoja ja VAIN kolme tenttiä KOKO syksyn aikana (Jee!!!). Se kuulostaa tosi vähäiseltä määrältä minun korvaani, koska muistaakseni kakkosvuoden keväällä tenttejä oli noin 12-15. Silloin meillä oli kaikenmaailman osatenttejä ennen lopputenttejä...huh...onneksi siitäkin vaiheesta on päästy jo ohi!
Maanantaiaamuna, kun kävelin smurffit päällä klinikkasaliin ensi kertaa kesän jälkeen, pysähdyin ja vedin ilmaa syvälle keuhkoihin. Sali tuoksui ihanan puhtaalle ja raikkaalle (lue: desinfiointiaineelle), siellä oli kirkas, hyvä valaistus. Sinne oli onni mennä :) Tosin eräs koulukaveri kommentoi, että hänen mielestään siellä haisi vain tunkkaiselta...meitä on moneksi :D
Kahtena ensimmäisenä päivänä minulla oli paroa, sitten muina päivinä mm. open AT ja paikan viimeistelyä. Eli suomeksi: rappasin hammaskiveä irti, opettaja teki alkutarkastuksen potilaalleni (siinä katsotaan, että onko hän samaa mieltä minun löydöksistäni) ja sain merkinnän hampaan paikasta, jonka tein jo toukokuussa. Silloin toukokuussa opettajat olivat jo ehtineet lähteä ruokatauolle kun minä vielä hioin paikkaa :)
Tämä viikko on ollut ihana....tähän voisi melkein tottua, että aamupäivisin on potilastöitä ja iltapäivät ovat "omaa aikaa". Noh, karu todellisuus tulee vastaan ensi viikolla :)
Viikko on ollut todella hyvä ja haluaisin hehkuttaa siitä enemmänkin, mutta itseasiassa sain tänä aamuna mailin ystävältäni, joka asuu ihan liian kaukana ja minulle tuli ikävä häntä. Sanoin jo aviomiehellenikin, että jos voisin, niin hyppäisin samantien lentokoneeseen ja matkustaisin tämän rakkaan ihmisen luokse...mutta lapset tulee viedä hoitoon, jotta itse pääsee kouluun sekä osa-aikaisen tutkimusavustajan työhön, (josta sitten kuluttaa osan ajasta bloggaamiseen ;)).
Tämän päivän kappale on haikea, koska olonikin on sellainen. Se on erikoista, miten jotkut ihmiset vain nivoutuvat heti osaksi sinua huolimatta yhdessä vietetyn ajan lyhyydestä saatika maiden välisestä etäisyydestä.
Dear E, I miss you! This song is for you :)
Sunrise Avenue -Hollywood Hills
-R
PS.
Katsoin tällä viikolla Django Unchained-elokuvan ja suosittelen! Mutta harvassa taitaa olla Tarantinon leffat, joita en suosittelisi... :)
maanantai 19. elokuuta 2013
Sunday morning
Oijoi, olipa hyvä reissu :) Vähäisten yöunien lisäksi reissusta tarttui mukaan rento fiilis, hymy suupieliin sekä ripaus teini-ikää :)
Sää ei ihan suosinut meitä lauantaina ja aikataulukin pääsi venähtämään, sillä sattuneista syistä johtuen, yksi meidän porukasta joutui käväisemään paikallisessa päivystyksessä. Tunnetusti päivystyksissä se aika tuppaa venymään...Juhlamieli ei kuitenkaan hiipunut vaan sitä päädyttiin nostattamaan päivystyksen parkkipaikalla! Istuttiin kolmestaan autossa hihittämässä sateen ropistessa kattoon (kuin mitkäkin teinit) :)
Kaverin liityttyä entistä ehompana joukkoon, lähdettiin kiireen vilkkaan asunnolle kokkaamaan. Mahojen murina saatiin vaimennettua horneteilla, salaatilla sekä halloum-juustolla -oli meillä kaikkea muutakin hyvää mut ei niitä kehtaa mainostaa. Kaikenmaailman kalorilaskurit päätyis vaan pyöriin ympyrää :D
Baariin lähtöä valmisteltiin tietysti musiikkivideoiden säestyksellä. Sekaan sopi niin Battle beastiä kuin myös Soitinmenojen Uffaffaata :D
Keskustelunaiheet taisivat vaihdella yhtä rajusti kuin musiikkityylitkin akselilla koti-sänky-koulu ;) Itse baarissa olo oli hauskaa, kesti aikaa että lämpeni tanssituulelle, mutta sen jälkeen se olikin menoa. Aamuyöllä sitten könyttiin nukkumaan pizzerian kautta :)
Jos jotain pitäisi todeta bilehileenä olosta, niin ne asiat olisivat seuraavanlaiset
•ihanaa käydä
•ihanaa, ettei tartte käydä kuin kerran kolmessa vuodessa ;)
Kyllä mun elämä harrastuksineen on jo aivan toisaalla, mutta onhan se hauska välillä hairahtua diskopallojen maailmaan. Btw, onneksi olen normaalipainoinen, muutoin joku olisi saattanut luulla minuakin kyseiseksi palloksi - sen verran oli asuun paljetteja siunaantunut :D
Nyt spinningin kunniaksi:
Glenn Frey -The heat is on
-R
Sää ei ihan suosinut meitä lauantaina ja aikataulukin pääsi venähtämään, sillä sattuneista syistä johtuen, yksi meidän porukasta joutui käväisemään paikallisessa päivystyksessä. Tunnetusti päivystyksissä se aika tuppaa venymään...Juhlamieli ei kuitenkaan hiipunut vaan sitä päädyttiin nostattamaan päivystyksen parkkipaikalla! Istuttiin kolmestaan autossa hihittämässä sateen ropistessa kattoon (kuin mitkäkin teinit) :)
Kaverin liityttyä entistä ehompana joukkoon, lähdettiin kiireen vilkkaan asunnolle kokkaamaan. Mahojen murina saatiin vaimennettua horneteilla, salaatilla sekä halloum-juustolla -oli meillä kaikkea muutakin hyvää mut ei niitä kehtaa mainostaa. Kaikenmaailman kalorilaskurit päätyis vaan pyöriin ympyrää :D
Baariin lähtöä valmisteltiin tietysti musiikkivideoiden säestyksellä. Sekaan sopi niin Battle beastiä kuin myös Soitinmenojen Uffaffaata :D
Keskustelunaiheet taisivat vaihdella yhtä rajusti kuin musiikkityylitkin akselilla koti-sänky-koulu ;) Itse baarissa olo oli hauskaa, kesti aikaa että lämpeni tanssituulelle, mutta sen jälkeen se olikin menoa. Aamuyöllä sitten könyttiin nukkumaan pizzerian kautta :)
Jos jotain pitäisi todeta bilehileenä olosta, niin ne asiat olisivat seuraavanlaiset
•ihanaa käydä
•ihanaa, ettei tartte käydä kuin kerran kolmessa vuodessa ;)
Kyllä mun elämä harrastuksineen on jo aivan toisaalla, mutta onhan se hauska välillä hairahtua diskopallojen maailmaan. Btw, onneksi olen normaalipainoinen, muutoin joku olisi saattanut luulla minuakin kyseiseksi palloksi - sen verran oli asuun paljetteja siunaantunut :D
Nyt spinningin kunniaksi:
Glenn Frey -The heat is on
-R
lauantai 17. elokuuta 2013
Saturday Night!
"Tänään lähtee
Mennään fiiraamaan, en tiedä mille malja nostetaan
Tänään lähtee
Saan mä juhlistaa sun kaa"
Tyttöporukalla viihteelle. Äiti-ihmisen kaksi rakkainta sanaa kenties :D
Elokuu -Tänään lähtee
-R
EDIT: netin mukaan Elokuu laulaakin, että mennään fiiraamaan eikä viiraamaan niin kuin allekirjoittanut oli alunperin luullut ja virheellisesti tänne sen kirjoittanutkin. En ole aiemmin fiiramisesta kuullutkaan, joten selvitin asiaa Urbaanin sanakirjan avulla ja ei ne merkitykset kauas heittäneet viiraamisesta. Huomatkaa erityisesti neljäs selitys :D
Fiirata
Mennään fiiraamaan, en tiedä mille malja nostetaan
Tänään lähtee
Saan mä juhlistaa sun kaa"
Tyttöporukalla viihteelle. Äiti-ihmisen kaksi rakkainta sanaa kenties :D
Elokuu -Tänään lähtee
-R
EDIT: netin mukaan Elokuu laulaakin, että mennään fiiraamaan eikä viiraamaan niin kuin allekirjoittanut oli alunperin luullut ja virheellisesti tänne sen kirjoittanutkin. En ole aiemmin fiiramisesta kuullutkaan, joten selvitin asiaa Urbaanin sanakirjan avulla ja ei ne merkitykset kauas heittäneet viiraamisesta. Huomatkaa erityisesti neljäs selitys :D
Fiirata
1. juhlia
2. heittää
3. (merenkulku) laskea alaspäin
4. (oulu) seota päästään
keskiviikko 14. elokuuta 2013
About A Boy
Eilen oli viulumuskarin ensimmäinen kerta :) Ensinihkeydestä huolimatta, poitsu otti oman viulunsa kantoon ja nosti siinä samoilla tulilla minunkin viulun auton takakonttiin. Matkan varrella me keskustelimme siitä, minne ollaan menossa ja mitä rakennuksia siinä on lähellä. Huomioitiin myös kaikki mielenkiintoiset asiat liikenteessä, ei ole peräkärryllistä pakettiautoa voittanutta ;)
Koululla muskarinvetäjä tervehti lapsia ja hänellä tuntui olevan heti ote kohdillaan lasten suhteen. Ensivaikutelma oli sekoitus lämpöä ja tehokkuutta :) Ensimmäisen kerran tarkoituksena oli vain mitata jokaiselle sopivan kokoiset viulut sekä samalla tutustua jo viulunkieliin. Ennen kuin opettaja ehti edes kysyä, kuka tulee sovittamaan viulua ensin, poikani seisoi jo hänen nenänsä edessä isin vanha 1/10-osa viulu kädessään. Koko sopi loistavasti ja näin se isin viulukin pääsi taas aktiivikäyttöön!
Poitsu oli todella innoissaan viulusta ja soitti sitä lähes kokoajan tai siirteli sitä soitto- ja lepoasennon välillä. Kun muut sovittivat omia viulujaan, poikani innostui hyräilemään laulua, jota muut soittivat eri asteikoilla. Olin niin ylpeä! Kyllä lapselle kannattaa ja tulee laulaa kotona. Kehuin miehellekin kotona, että jo tämä ilta pelkästään on kruunannut meidän lukuisat laulutuokiot -korvakuulo on lähtenyt jo kehittymään :D
Illalla poitsu otti viuluaan esiin kotelosta, soitti sitä meille ja pakkasi sen uudelleen kerta kerran jälkeen. Sama meno jatkui myös tänä aamuna! Aivan ihanaa, kuinka hän on innostunut aiheesta! Toivottavasti tämä alkuinto kantaa vielä pitkään ja me vanhemmat osaamme sitä kannustaa sekä ylläpitää :)
Mitä muuta voin sanoa tiistaista, aamupäivä oli kieltämättä hulinaa ja harmitustakin täynnä, mutta ilta pelasti koko päivän. Nyt vain innolla ensi viikon tuntia odottamaan, jolloin me aikuisetkin pääsemme opettelemaan oikeita otteita sekä soittoa :D
Näin hyviä ja kauniita fiiliksiä voisi kuvata seuraava laulu:
Egotrippi -Mestaripiirros
PS.
Myös Suzukin viulukoulu 1 cd odottaa hankintaa, jos joltain sellainen löytyy niin ilmoitelkaa :)
Koululla muskarinvetäjä tervehti lapsia ja hänellä tuntui olevan heti ote kohdillaan lasten suhteen. Ensivaikutelma oli sekoitus lämpöä ja tehokkuutta :) Ensimmäisen kerran tarkoituksena oli vain mitata jokaiselle sopivan kokoiset viulut sekä samalla tutustua jo viulunkieliin. Ennen kuin opettaja ehti edes kysyä, kuka tulee sovittamaan viulua ensin, poikani seisoi jo hänen nenänsä edessä isin vanha 1/10-osa viulu kädessään. Koko sopi loistavasti ja näin se isin viulukin pääsi taas aktiivikäyttöön!
Poitsu oli todella innoissaan viulusta ja soitti sitä lähes kokoajan tai siirteli sitä soitto- ja lepoasennon välillä. Kun muut sovittivat omia viulujaan, poikani innostui hyräilemään laulua, jota muut soittivat eri asteikoilla. Olin niin ylpeä! Kyllä lapselle kannattaa ja tulee laulaa kotona. Kehuin miehellekin kotona, että jo tämä ilta pelkästään on kruunannut meidän lukuisat laulutuokiot -korvakuulo on lähtenyt jo kehittymään :D
Illalla poitsu otti viuluaan esiin kotelosta, soitti sitä meille ja pakkasi sen uudelleen kerta kerran jälkeen. Sama meno jatkui myös tänä aamuna! Aivan ihanaa, kuinka hän on innostunut aiheesta! Toivottavasti tämä alkuinto kantaa vielä pitkään ja me vanhemmat osaamme sitä kannustaa sekä ylläpitää :)
Mitä muuta voin sanoa tiistaista, aamupäivä oli kieltämättä hulinaa ja harmitustakin täynnä, mutta ilta pelasti koko päivän. Nyt vain innolla ensi viikon tuntia odottamaan, jolloin me aikuisetkin pääsemme opettelemaan oikeita otteita sekä soittoa :D
Näin hyviä ja kauniita fiiliksiä voisi kuvata seuraava laulu:
Egotrippi -Mestaripiirros
PS.
Myös Suzukin viulukoulu 1 cd odottaa hankintaa, jos joltain sellainen löytyy niin ilmoitelkaa :)
sunnuntai 11. elokuuta 2013
Reunion -revisited
Luokkakokous. Odotin sitä, jännitin sitä ja minkä vuoksi? Kuvittelin jossain mieleni perukoilla käveleväni '90-luvun luokkahuoneeseen, jossa kaikki muut ovat säilyneet aikapoimussa juuri sellaisina kuin he erotessammekin olivat. Ei liene hankala arvata, mitä minä löysin ja kuinka väärässä olinkaan.
Eilen illalla tapasin toinen toistaan iloisempia, sydämellisiä ja kerrassaan ihania ihmisiä. Aikapoimu oli ollut vain minun pääni sisällä ja olin niin keskittynyt tuijottamaan omaan napaani sekä sisällä velloviin alemmuuden tunteisiin, että olin UNOHTANUT että muutkin henkilöt voivat kehittyä!
Anteeksi, että en ymmärtänyt vielä eilen ennakkoluulojeni olevan turhia. Anteeksi, että kuvittelin törmääväni pilottitakkisiin tupakkapaikan jätkiin ja mimmeihin, joita ei voisi vähempää kiinnostaa yhteiskunta -saatikka "kiltit" oppilaat.
Ilta oli oikeasti mahtava, olin muiden ohella oikeasti kiinnostunut kuulemaan, että "mitä sulle kuuluu" ja samaan hengenvetoon "ihana nähdä taas"! :)
Kiitos, että lähdin tähän tapaamiseen ja uhmasin omia ennakkoasenteitani kuten myös pelkojani. Kiitos, että pääpiirteittäin jokainen oli löytänyt paikkansa maailmassa. Kiitos, nyt suomut ovat pudonneet silmiltäni enkä enää pelkää. Kiitos, että aikapoimu pääni sisällä särkyi.
Pulp - Disco 2000
-R
Eilen illalla tapasin toinen toistaan iloisempia, sydämellisiä ja kerrassaan ihania ihmisiä. Aikapoimu oli ollut vain minun pääni sisällä ja olin niin keskittynyt tuijottamaan omaan napaani sekä sisällä velloviin alemmuuden tunteisiin, että olin UNOHTANUT että muutkin henkilöt voivat kehittyä!
Anteeksi, että en ymmärtänyt vielä eilen ennakkoluulojeni olevan turhia. Anteeksi, että kuvittelin törmääväni pilottitakkisiin tupakkapaikan jätkiin ja mimmeihin, joita ei voisi vähempää kiinnostaa yhteiskunta -saatikka "kiltit" oppilaat.
Ilta oli oikeasti mahtava, olin muiden ohella oikeasti kiinnostunut kuulemaan, että "mitä sulle kuuluu" ja samaan hengenvetoon "ihana nähdä taas"! :)
Kiitos, että lähdin tähän tapaamiseen ja uhmasin omia ennakkoasenteitani kuten myös pelkojani. Kiitos, että pääpiirteittäin jokainen oli löytänyt paikkansa maailmassa. Kiitos, nyt suomut ovat pudonneet silmiltäni enkä enää pelkää. Kiitos, että aikapoimu pääni sisällä särkyi.
Pulp - Disco 2000
-R
lauantai 10. elokuuta 2013
Reunion
Tänään vuorossa on luokkakokous. Tarkoituksena on tavata ihmisiä, joiden kanssa ei olla oltu tekemisissä kuuteentoista vuoteen...huh! Huh, kun siitä on kauan aikaa, huh, kun sinne lupautui menemään. Asu on tietenkin tarkoin mietitty ja syynätty. Uskon, että tällaisissa tilanteissa ei löydy montakaan henkilöä, jotka EIVÄT haluaisi näyttää hyvältä, menestyneeltä ja kerrassaan upealta. Sarjassamme "ei oo pakko olla kateellinen mun mahtavasta elämästä, mutta..." ;)
Omat tavoitteet upeudesta karahtivat kerralla kiville...vai kuinka moni näyttää hyvältä verenpunaisen silmän kanssa? Minua silmätulehdus ei ainakaan pue :D Noh, jospa se toisi tarvittavaa säväytystä muuten niin perinteisiin juhla-asuihin ;)
Tosiasiahan on, että siinä on syynsä miksemme ole tavanneet näin moneen vuoteen. Yläasteella olimme pakotettuja olemaan yhdessä ihmisten kanssa, joiden kanssa ei vaan jutut kolahda yhteen. Päättötodistuksen myötä kaikille avautuivat portit kohti omaa elämää, jossa voi itse valita oman lähipiirinsä sekä päättää "millainen minä haluan olla". Oli vapauttavaa jättää yläaste taakseen ja päästä irti omista stigmoistaan. Ja nyt sinne pitäisi palata vapaaehtoisesti takaisin...? "Hei, tässä olen ja todennäköisesti en sovi enää siihen rooliin, jonka mulle mitoititte aikanaan."
Niin karua kuin pakotettu paluu teini-iän angsteihin onkin, toisaalta on oikeasti hienoa nähdä muutama oikea entinen-hyvä-ystävä, joiden kanssa yhteydenpito on jäänyt lähinnä facebookin status-tasolle. Pidän kyseiset "helmet" mielessäni, kun suuntaan korkokengät kopisten kohti menneisyyden haamuja :)
Olisin halunnut laittaa linkin johonkin ajatuksiani kuvaavaan musiikkiin, mutta rehellisyyden nimissä -mielessäni ei soi mitään nyt. Tunnelma on vain odottava.
-R
PS.
"Mummolassa on mukavaa" ->poika viiletti leikkitraktorilla ulkona yöpuvussaan, koska toinen isovanhemmista ajatteli ettei se haittaa ja toinen ei huomannut asun olevan yötä varten pihaleikkien sijaan. Myös silmääni kohdistui huolenpitoa, kaappien kätköistä kun löytyi parikin silmätippa-purkkia, jotka kestävät avattuna 1kk...kummastakaan ei tosin ole tietoa, milloin ne on avattu. Tuskin siis tämän vuoden puolella :) Nyt autolla kohti apteekkia apua saamaan!
Omat tavoitteet upeudesta karahtivat kerralla kiville...vai kuinka moni näyttää hyvältä verenpunaisen silmän kanssa? Minua silmätulehdus ei ainakaan pue :D Noh, jospa se toisi tarvittavaa säväytystä muuten niin perinteisiin juhla-asuihin ;)
Tosiasiahan on, että siinä on syynsä miksemme ole tavanneet näin moneen vuoteen. Yläasteella olimme pakotettuja olemaan yhdessä ihmisten kanssa, joiden kanssa ei vaan jutut kolahda yhteen. Päättötodistuksen myötä kaikille avautuivat portit kohti omaa elämää, jossa voi itse valita oman lähipiirinsä sekä päättää "millainen minä haluan olla". Oli vapauttavaa jättää yläaste taakseen ja päästä irti omista stigmoistaan. Ja nyt sinne pitäisi palata vapaaehtoisesti takaisin...? "Hei, tässä olen ja todennäköisesti en sovi enää siihen rooliin, jonka mulle mitoititte aikanaan."
Niin karua kuin pakotettu paluu teini-iän angsteihin onkin, toisaalta on oikeasti hienoa nähdä muutama oikea entinen-hyvä-ystävä, joiden kanssa yhteydenpito on jäänyt lähinnä facebookin status-tasolle. Pidän kyseiset "helmet" mielessäni, kun suuntaan korkokengät kopisten kohti menneisyyden haamuja :)
Olisin halunnut laittaa linkin johonkin ajatuksiani kuvaavaan musiikkiin, mutta rehellisyyden nimissä -mielessäni ei soi mitään nyt. Tunnelma on vain odottava.
-R
PS.
"Mummolassa on mukavaa" ->poika viiletti leikkitraktorilla ulkona yöpuvussaan, koska toinen isovanhemmista ajatteli ettei se haittaa ja toinen ei huomannut asun olevan yötä varten pihaleikkien sijaan. Myös silmääni kohdistui huolenpitoa, kaappien kätköistä kun löytyi parikin silmätippa-purkkia, jotka kestävät avattuna 1kk...kummastakaan ei tosin ole tietoa, milloin ne on avattu. Tuskin siis tämän vuoden puolella :) Nyt autolla kohti apteekkia apua saamaan!
perjantai 9. elokuuta 2013
First in Line
Hei,
sain kuulla eilen hienon uutisen. Esikoiseni pääsee aloittamaan soittoharrastuksen tänä syksynä! Hetken aikaa tilanne oli epävarma, mutta opettaja pyöräytti uuden ryhmän käyntiin, joten kaikki halukkaat mahtuivat mukaan kurssille :)
Minulla ei ole ollut lapsena pitkäkestoista harrastusta ja sellaisen haluan omille lapsilleni. Uskon ja toivon vakituisen harrastuksen tuovan lapsen elämään rytmiä, keskittymiskykyä ja uusia ystäviä. Sinällään harrastuksen kohteella ei ole juurikaan väliä. Ihanaahan se olisi, jos lapsi olisi kiinnostunut musiikista tai liikunnasta, mutta vastaavasti tietokoneharrastuskin sopii minulle. Pääasia mielestäni on, että lapsi saa tehdä ja toteuttaa itseään jossain, josta on oikeasti innostunut ja kiinnostunut :) Me aloitamme nyt musiikin parissa ja katsomme onko se sellainen asia, jonka parissa hän haluaa jatkaa.
Mietimme jo mieheni kanssa, että minä voin olla se "musiikkivastaava" ja hän puolestaan "liikuntavastaava". Esimerkiksi minä kuskaan poikaamme musiikkiharrastukseen ja autan harjoittelussa, mieheni puolestaan voi käydä sählyssä tai uimassa hänen kanssaan. Tässä samalla tulisi vietettyä laatuaikaa lapsen kanssa kahdestaan ja sitten kun on isin "vuoro" voin viettää kahdenkeskistä aikaa kuopuksen kanssa :)
Suunnitelmat kuulostavat tällä hetkellä aurinkoiselta ja optimistisilta, katsotaan miten arki niitä kohtelee!
Onko teillä kokemuksia lapsuusajan harrastuksista? Hyviä tai huonoja? Jäikö mikään harrastus pysyväksi?
Tänään on tihkusateesta huolimatta ihana päivä, kiitos siitä. Ulkona vallitsevasta koleudesta huolimatta mielessäni soi Robbie Williamsin Candy. Toivottavasti se piristää teidänkin päiväänne :)
Robbie Williams -Candy
-R
sain kuulla eilen hienon uutisen. Esikoiseni pääsee aloittamaan soittoharrastuksen tänä syksynä! Hetken aikaa tilanne oli epävarma, mutta opettaja pyöräytti uuden ryhmän käyntiin, joten kaikki halukkaat mahtuivat mukaan kurssille :)
Minulla ei ole ollut lapsena pitkäkestoista harrastusta ja sellaisen haluan omille lapsilleni. Uskon ja toivon vakituisen harrastuksen tuovan lapsen elämään rytmiä, keskittymiskykyä ja uusia ystäviä. Sinällään harrastuksen kohteella ei ole juurikaan väliä. Ihanaahan se olisi, jos lapsi olisi kiinnostunut musiikista tai liikunnasta, mutta vastaavasti tietokoneharrastuskin sopii minulle. Pääasia mielestäni on, että lapsi saa tehdä ja toteuttaa itseään jossain, josta on oikeasti innostunut ja kiinnostunut :) Me aloitamme nyt musiikin parissa ja katsomme onko se sellainen asia, jonka parissa hän haluaa jatkaa.
Mietimme jo mieheni kanssa, että minä voin olla se "musiikkivastaava" ja hän puolestaan "liikuntavastaava". Esimerkiksi minä kuskaan poikaamme musiikkiharrastukseen ja autan harjoittelussa, mieheni puolestaan voi käydä sählyssä tai uimassa hänen kanssaan. Tässä samalla tulisi vietettyä laatuaikaa lapsen kanssa kahdestaan ja sitten kun on isin "vuoro" voin viettää kahdenkeskistä aikaa kuopuksen kanssa :)
Suunnitelmat kuulostavat tällä hetkellä aurinkoiselta ja optimistisilta, katsotaan miten arki niitä kohtelee!
Onko teillä kokemuksia lapsuusajan harrastuksista? Hyviä tai huonoja? Jäikö mikään harrastus pysyväksi?
Tänään on tihkusateesta huolimatta ihana päivä, kiitos siitä. Ulkona vallitsevasta koleudesta huolimatta mielessäni soi Robbie Williamsin Candy. Toivottavasti se piristää teidänkin päiväänne :)
Robbie Williams -Candy
-R
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)