Minä olen kateissa.
Missä on oma aika?
Koulu on ihanaa, voisin jopa mennä niin pitkälle, että totean: klinikkasalissa olo on hurmiota. Oli työn alla sitten paikkausta tai amalgaamien ottoa, kaikki vain tuntuu niin hyvälle. Olen ehkä maailman onnellisin ihminen siellä salissa. Jostain kieroutuneesta syystä, potilaiden hoito koskettaa jotain minussa ja saa minut onnelliseksi. Senpä vuoksi koulu on ehdottomasti voimavara, vaikka se viekin heittämällä yli 8h vuorokaudestani.
Lapset. Ihanat, kauniit ja omapäiset viilettäjät, joiden kanssa ei voi viettää tarpeeksi aikaa. Arkirytmi on rajannut yhteiset hetkemme iltoihin ja kuinka usein silloinkin ne rutiinit puskee päälle? Ruokaa on pakko laittaa, kaupassakin olisi hyvä käydä ja keittiötä tulee jynssätä, jotta se säilyy toimintakunnossa. (Pyykkäyksestä puhumattakaan, sillä sen laiminlyömisen lieveilmiöt olisivat haistettavissa nopeasti :)) Omaa syyllisyyden tunnetta lukuunottamatta, my children make my world go round. Rakastan heitä yli kaiken.
Uni on jäänyt vähimmälle kuten puolisokin. Hmmm...elämän ruuhkavuodet jyräsivät juuri meidän oven matalaksi ja asettautuivat sille sohvalle, jossa kukaan muu ei ehdi istumaan.
Elämäni on täynnä ihania ja rakkaita asioita sekä ihmisiä, joiden parissa haluan olla. Silti, jossain aivojen perimmäisessä sopukassa, joku on tukahtumaisillaan.
Milloin tämä vauhti hiljenee?
Milloin voi olla yksin (hyvällä omatunnolla)?
Näihin pienoisiin maailmanlopun tunnelmiin...
Linkin Park -What I've done
-R
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti