Kello on yksitoista yöllä ja talo on lähes äänetön. Alakerrasta kuuluu tietokoneen hurinaa, joka on ohjelmoitu nauhoittamaan illan elokuvaa. Teoria oli, että nyt tentin ollessa onnellisesti ohi, nukahtaisin hetkessä syvään uneen...ja kuinkas sitten kävikään?
Perheen tuhistessa unissaan minun aivoni ovat täysin valmiina toimintaan. Ei nukuta enkä ole edes ahdistunut asian myötä. Mietin vain, että mitä minun kehoni ja aivoni odottavat? Eikö olisi vähintäänkin järkevää laittaa keskushermostoa offline-tilaan parin viikon ankaran käytön jälkeen?
Nähtävästi ei. Elimistöni ei vain anna unen tulla, ties mikä petoeläin hyppää esiin lipaston takaa ;) Fight or flight-reaktio, ready for action :D
Tämä on itseasiassa aika mukavaa. Talo todellakin on hiljainen ja perhe todellakin nukkuu. On aika ihanaa olla itsekseen blogin parissa :) Jos kerran valvotaan, niin tehdään sitten jotain kivaa!
Kivasta puheenollen, minulla on huomiseksi päiväksi sekä illaksi aivan loistavia ässiä hihassani. Kerron niistä sitten myöhemmin lisää ;)
Mitäs nyt, no one to talk to. Nähtävästi kavereillekin on tullut jo vanhuus, kun he eivät enää notku somessa tähän aikaan yöstä...on se hyvä, että minä vain nuorrun ;) Taantuminen tosin lienee kuvaavampi sana! :D Parempi nauraa itselleen kuin itkeä ;)
Jatkan seesteisin mielin odotustani. Kauniita unia rakkaat.
Roxette -Wish I Could Fly
(Edit: linkki toimii nyt :))
-R
PS.
Osaprotetiikan tentti oli järkevä, siinä kysyttiin jäljentämisestä, levyosaproteesin haitoista ja hoidosta sekä piti suunnitella parodintologiselle potilaalle kiskotus.
Myös koulussa oli hauskaa (taas).
Asettelimme artikulaattoriin tekohampaita :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti