Verrattuna viikon takaisiin tunnelmiin, olo on aika kevyt. Nyt on helpompi hengittää ja jospa se kultainen keskitiekin alkaisi löytymään puolison kanssa uudestaan. Asiat eivät ole 100% kohdallaan, mutta oikeaan suuntaan ne ovat menossa.
Viime viikon ahdistus alkoi tiistaina, oli kauheimmillaan keskiviikkona ja torstaina se kääntyi surun puolelle. Tilanteen laukaisi niinkin yllättävä asia kuin yhdessäolo lasten kanssa.
Ryhdyin velvollisuuden tunteesta harjoittelemaan pojan kanssa viululäksyä vaikka mieluummin olisin työntänyt pääni kaasuhellaan -näin karskisti karrikoiden. Poitsu otti treeniin mukaan legorakettiradiorakennelmansa, josta sitten aina läksyn vaihtuessa painoi napista "oikean kappaleen" soimaan :) Jotenkin se touhu ryhtyi herättämään minuakin itsesäälini syvimmistä syövereistä ja hymy alkoi pyrkiä pintaan.
Viimeinen niitti synkistelylle tuli leikkihuoneessa, jossa aloimme molempien mukuloiden kanssa kilvan ideoimaan valtavaa linnaa. Näin kai se kuuluisi toimia firmoissakin, ideat ja ehdotukset sinkoilivat rakennuksen noustessa yhteistyöllä vauhdikkaasti pystyyn :D
Ja lopputulos: tornirakennus yhdistävällä siltarakenteella, jossa oli kaksi asuinkerrosta (liitän kuvan myöhemmin, edit: done 4.11'13) sekä iloinen kolmikko :D
Todellista toimintaterapiaa äidille. Kyllä ne pienet pystyy suuriin tekoihin.
Kiitos rakkaat <3
Ja kepeiden tunnelmien johdosta, musiikki on myös kepeää :)
James Blunt -Bonfire Heart
-R
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti