Ja itseasiassa suoraan klinikkasaliin :)
Tämä viikko on ollut ns. Villin lännen-viikko salissa, koska kaikki halukkaat kandit ovat voineet varata bokseja sekä potilaita itselleen, mutta suurin osa lienee vielä kesätöissä tai -lomalla. Oikesti meidän lukukausi starttaa vasta tulevana maanantaina. Päivät näyttäisivät olevan noin klo 8-16, mutta poikkeuksena aikaisempiin opintoihin meillä on klinikkavuoroja yhteensä kahtena päivänä per viikko (Jee!!!). Lisäksi meillä on paljon pakollisia luentoja ja VAIN kolme tenttiä KOKO syksyn aikana (Jee!!!). Se kuulostaa tosi vähäiseltä määrältä minun korvaani, koska muistaakseni kakkosvuoden keväällä tenttejä oli noin 12-15. Silloin meillä oli kaikenmaailman osatenttejä ennen lopputenttejä...huh...onneksi siitäkin vaiheesta on päästy jo ohi!
Maanantaiaamuna, kun kävelin smurffit päällä klinikkasaliin ensi kertaa kesän jälkeen, pysähdyin ja vedin ilmaa syvälle keuhkoihin. Sali tuoksui ihanan puhtaalle ja raikkaalle (lue: desinfiointiaineelle), siellä oli kirkas, hyvä valaistus. Sinne oli onni mennä :) Tosin eräs koulukaveri kommentoi, että hänen mielestään siellä haisi vain tunkkaiselta...meitä on moneksi :D
Kahtena ensimmäisenä päivänä minulla oli paroa, sitten muina päivinä mm. open AT ja paikan viimeistelyä. Eli suomeksi: rappasin hammaskiveä irti, opettaja teki alkutarkastuksen potilaalleni (siinä katsotaan, että onko hän samaa mieltä minun löydöksistäni) ja sain merkinnän hampaan paikasta, jonka tein jo toukokuussa. Silloin toukokuussa opettajat olivat jo ehtineet lähteä ruokatauolle kun minä vielä hioin paikkaa :)
Tämä viikko on ollut ihana....tähän voisi melkein tottua, että aamupäivisin on potilastöitä ja iltapäivät ovat "omaa aikaa". Noh, karu todellisuus tulee vastaan ensi viikolla :)
Viikko on ollut todella hyvä ja haluaisin hehkuttaa siitä enemmänkin, mutta itseasiassa sain tänä aamuna mailin ystävältäni, joka asuu ihan liian kaukana ja minulle tuli ikävä häntä. Sanoin jo aviomiehellenikin, että jos voisin, niin hyppäisin samantien lentokoneeseen ja matkustaisin tämän rakkaan ihmisen luokse...mutta lapset tulee viedä hoitoon, jotta itse pääsee kouluun sekä osa-aikaisen tutkimusavustajan työhön, (josta sitten kuluttaa osan ajasta bloggaamiseen ;)).
Tämän päivän kappale on haikea, koska olonikin on sellainen. Se on erikoista, miten jotkut ihmiset vain nivoutuvat heti osaksi sinua huolimatta yhdessä vietetyn ajan lyhyydestä saatika maiden välisestä etäisyydestä.
Dear E, I miss you! This song is for you :)
Sunrise Avenue -Hollywood Hills
-R
PS.
Katsoin tällä viikolla Django Unchained-elokuvan ja suosittelen! Mutta harvassa taitaa olla Tarantinon leffat, joita en suosittelisi... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti