Viikko on kallistunut lupaavasti kohti loppuaan. Täytyy todeta, että tällä viikolla on ollut juuri sopivasti haastetta ja eilen ihmeekseni tajusin, että minustahan on puolivahingossa kehittymässä hammaslääkäri :)
Se on tietysti toivottavaa, kun alaa kerran opiskelee ;) Yllätyin vain kuinka vaivihkaa se "tatsi" on tullut. Kolmannen vuoden syksy meni karies-fantomeissa (eli hampaan porausta harjoiteltiin muovihampailla) hikoillessa ja tuntui, että aina se pora karkasi käsistä tehden tuhoa aikaansa. "Ups" kuului suustani useammin kuin "jes" :D MOT-paikat olivat suorastaan painajaismaisia suorittaa, mutta jotenkin se oma käsi vakaantui, oppi meni perille ja pedaalilla kaasuttaminenkin iskostui mieleen.
Kolmannen keväällä saimme aloittaa jo omien (OIKEIDEN) potilaiden hoidon ja suorittaa ensimmäiset hampaan poistot sekä juurihoidot. Oli kuule jännää aikaa... :)
Kesän jälkeen hieman huoletti, että muistanko edes kuinka poraa pidetään kädessä MUTTA jotenkin asiat ovatkin paljon helpompia kuin keväällä. Tai ainakin ne tuntuu siltä! Hammaskiven poisto sujuu luontevasti eikä vaadi enää niin pitkää aikaa kuin keväällä (eka potilas ressukka joutui käymään kuusi kertaa, kun n:nen kanssa riitti kaksi...jospa joskus pääsisi siihen puolen tunnin aikaikkunaan) :D
Ehdin jo murehtia tulevia polivuoroja (meille on tulossa mm. särkypoliklinikka, jossa potilas kävelee boksiin jonkin vaivan kanssa ja sitten meidän pitäisi olla jotenkin avuksi). Äkkiseltään ne tuntuu älyttömän haastavilta, mutta...sitä saa mitä tilaa. Tällä viikolla eteeni tuli ihan puun takaa särkyaikoja ja päädyin mm. poistamaan hampaan ja arvaa mitä. SE OLI MAHTAVAA :D Jännittävää, veri vaan kohisi korvissa kun yritti tehdä kaikki asiat yhtäaikaa. Haastetta oli sopivasti, homma toimi ja sitä tunsi oikeasti olevansa elossa :) Yllätyin positiivisesti omasta osaamisesta, nähtävästi opitut asiat ovat kesän aikana jäsentyneet mielessä. Päivystyksen hohtokin valkeni minulle ja ortodontia (=hampaiden oikominen, tämän hetken ykkösvaihtoehto erikoistumisalaksi) sai haastajan itselleen.
Aika hienoa ja nyt on hyvä rauhoittua perheen kanssa pariksi päiväksi. Kyllä se pollea olo ja "kaikkivoipaisuus" talttuu junioriinan vaippoja vaihdellessa ;)
Nyt letkein latinolantein weekendiä viettämään!
-R
PS.
Lapsen suusta se totuus tulee "ei tuo ole musiikkia. Se on jotain merirosvojuttua." :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti