Hei,
sain kuulla eilen hienon uutisen. Esikoiseni pääsee aloittamaan soittoharrastuksen tänä syksynä! Hetken aikaa tilanne oli epävarma, mutta opettaja pyöräytti uuden ryhmän käyntiin, joten kaikki halukkaat mahtuivat mukaan kurssille :)
Minulla ei ole ollut lapsena pitkäkestoista harrastusta ja sellaisen haluan omille lapsilleni. Uskon ja toivon vakituisen harrastuksen tuovan lapsen elämään rytmiä, keskittymiskykyä ja uusia ystäviä. Sinällään harrastuksen kohteella ei ole juurikaan väliä. Ihanaahan se olisi, jos lapsi olisi kiinnostunut musiikista tai liikunnasta, mutta vastaavasti tietokoneharrastuskin sopii minulle. Pääasia mielestäni on, että lapsi saa tehdä ja toteuttaa itseään jossain, josta on oikeasti innostunut ja kiinnostunut :) Me aloitamme nyt musiikin parissa ja katsomme onko se sellainen asia, jonka parissa hän haluaa jatkaa.
Mietimme jo mieheni kanssa, että minä voin olla se "musiikkivastaava" ja hän puolestaan "liikuntavastaava". Esimerkiksi minä kuskaan poikaamme musiikkiharrastukseen ja autan harjoittelussa, mieheni puolestaan voi käydä sählyssä tai uimassa hänen kanssaan. Tässä samalla tulisi vietettyä laatuaikaa lapsen kanssa kahdestaan ja sitten kun on isin "vuoro" voin viettää kahdenkeskistä aikaa kuopuksen kanssa :)
Suunnitelmat kuulostavat tällä hetkellä aurinkoiselta ja optimistisilta, katsotaan miten arki niitä kohtelee!
Onko teillä kokemuksia lapsuusajan harrastuksista? Hyviä tai huonoja? Jäikö mikään harrastus pysyväksi?
Tänään on tihkusateesta huolimatta ihana päivä, kiitos siitä. Ulkona vallitsevasta koleudesta huolimatta mielessäni soi Robbie Williamsin Candy. Toivottavasti se piristää teidänkin päiväänne :)
Robbie Williams -Candy
-R
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti