Dreaming wide awake

Heipä hei taas pitkästä aikaa. Ajatukseni ovat olleet päiväkirjablogini luona päivittäin, mutta kädet eivät ole ehtineet perään :)

Viikko on ollut ihana ja mennyt uskomattoman nopeasti. Tosin oma horrostila on noussut viikonlopun lähestymisen myötä. Tai pikemminkin syventynyt :D

Keskiviikkona viulutunnilla ollessamme, olin unohtanut pojan olkatuen ja itsetehdyt raketit kotiin (ihan kartonkiraketit, ei räjähdysvaaraa siis ;)) Ihan vaan vinkkinä, minä ja unohtaminen ei kuuluta samaan lauseeseen IKINÄ. Tällä viikolla kyseiseen sääntöön on tullut poikkeamia...parikin kertaa.

Tänä aamuna könysin keittämään puuroa aamukuuden maissa. Puuron poristessa katoin ruokapöydän. Palatessani kattilan luo mietin, miksi puuro näyttää jotenkin oudolta. Samassa tajusin, että olin mitannut kattilaan 9dl vettä ja 9dl HIUTALEITA. Oli pikkasen jämyä puuroa :D (Vinkkinä puuronkeittotaidottomille, että hiutaleita laitetaan kattilaan puolet vähemmän kuin H2O:ta ;)) Noh, tästä kardinaalivirheestä toivuttiin veden avulla. Mutta ei tässä vielä kaikki, käännyin katsomaan ruokapöytää...olin kattanut pöytään kolme syvää lautasta ja LEIPÄlautasen. Hmm, piti miettiä hetkinen, että olinko minä sen siihen muka laittanut vai yrittääkö joku viilata mua linssiin. Ehkä joku häiriintynyt kotitonttu, jolla oli halvat huvit? :)
Katkeraa oli hyväksyä, että minähän se vain täällä sekoilen.

Kouluun saavuin 20minuuttia myöhässä ja ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni, en välittänyt koko asiasta. Itse fantomissa oli mukavaa, hiottiin eilen kipsatuille muovihampaille purentaa. (Muovihampaat kipsattiin kiinni artikulaattoriin, jonka avulla määritetään purenta.) Hionta tapahtuu BULL- ja DUML-sääntöjä noudattaen. Kyseiset säännöt sisäistyvät varsinaisen hionnan myötä, luennolla ne eivät vielä kirkastuneet :)

Nyt olen päässyt turvallisesti kotiin, olo on yhä tokkurainen, mutta tie petiin vie legojen-ruuan-viululäksyjen-siivouksen-iltapuuron-iltapesun ja nukuttamisen kautta perille. I'll get there eventually ;) Tosin haluaisin katsoa vielä Headhunters-leffan tänään. Näin sen elokuvissa 2011 ja oli sen verran hyvä, että katson sen mielelläni uudestaan. Lisään linkkejä myöhemmin...(Edit. linkit lisätty 2.10'13.)

Hyvää viikonloppua, muistakaa levätä ettei tarvitse törmäillä seiniin kuten eräiden :D

Poets of the Fall -Dreaming wide awake

-R

PS.
Viime lauantaina käytiin koko perheellä Ainolan puistossa eväsretkellä ja järjestin miehelleni yllätyssynttärit :D Käytiin Riossa katsomassa Jukka Rasilan esittämää Isyyspakkausta ja sitten Hugoon treffaamaan miehen kavereita. Ilta venyi aamuun asti :)

Waiting

Kello on yksitoista yöllä ja talo on lähes äänetön. Alakerrasta kuuluu tietokoneen hurinaa, joka on ohjelmoitu nauhoittamaan illan elokuvaa. Teoria oli, että nyt tentin ollessa onnellisesti ohi, nukahtaisin hetkessä syvään uneen...ja kuinkas sitten kävikään?

Perheen tuhistessa unissaan minun aivoni ovat täysin valmiina toimintaan. Ei nukuta enkä ole edes ahdistunut asian myötä. Mietin vain, että mitä minun kehoni ja aivoni odottavat? Eikö olisi vähintäänkin järkevää laittaa keskushermostoa offline-tilaan parin viikon ankaran käytön jälkeen?

Nähtävästi ei. Elimistöni ei vain anna unen tulla, ties mikä petoeläin hyppää esiin lipaston takaa ;) Fight or flight-reaktio, ready for action :D

Tämä on itseasiassa aika mukavaa. Talo todellakin on hiljainen ja perhe todellakin nukkuu. On aika ihanaa olla itsekseen blogin parissa :) Jos kerran valvotaan, niin tehdään sitten jotain kivaa!

Kivasta puheenollen, minulla on huomiseksi päiväksi sekä illaksi aivan loistavia ässiä hihassani. Kerron niistä sitten myöhemmin lisää ;)

Mitäs nyt, no one to talk to. Nähtävästi kavereillekin on tullut jo vanhuus, kun he eivät enää notku somessa tähän aikaan yöstä...on se hyvä, että minä vain nuorrun ;) Taantuminen tosin lienee kuvaavampi sana! :D Parempi nauraa itselleen kuin itkeä ;)

Jatkan seesteisin mielin odotustani. Kauniita unia rakkaat.

Roxette -Wish I Could Fly 
(Edit: linkki toimii nyt :))

-R

PS.
Osaprotetiikan tentti oli järkevä, siinä kysyttiin jäljentämisestä, levyosaproteesin haitoista ja hoidosta sekä piti suunnitella parodintologiselle potilaalle kiskotus.
Myös koulussa oli hauskaa (taas).
Asettelimme artikulaattoriin tekohampaita :D

Lost

Minä olen kateissa.
Missä on oma aika?

Koulu on ihanaa, voisin jopa mennä niin pitkälle, että totean: klinikkasalissa olo on hurmiota. Oli työn alla sitten paikkausta tai amalgaamien ottoa, kaikki vain tuntuu niin hyvälle. Olen ehkä maailman onnellisin ihminen siellä salissa. Jostain kieroutuneesta syystä, potilaiden hoito koskettaa jotain minussa ja saa minut onnelliseksi. Senpä vuoksi koulu on ehdottomasti voimavara, vaikka se viekin heittämällä yli 8h vuorokaudestani.

Lapset. Ihanat, kauniit ja omapäiset viilettäjät, joiden kanssa ei voi viettää tarpeeksi aikaa. Arkirytmi on rajannut yhteiset hetkemme iltoihin ja kuinka usein silloinkin ne rutiinit puskee päälle? Ruokaa on pakko laittaa, kaupassakin olisi hyvä käydä ja keittiötä tulee jynssätä, jotta se säilyy toimintakunnossa. (Pyykkäyksestä puhumattakaan, sillä sen laiminlyömisen lieveilmiöt olisivat haistettavissa nopeasti :)) Omaa syyllisyyden tunnetta lukuunottamatta, my children make my world go round. Rakastan heitä yli kaiken.

Uni on jäänyt vähimmälle kuten puolisokin. Hmmm...elämän ruuhkavuodet jyräsivät juuri meidän oven matalaksi ja asettautuivat sille sohvalle, jossa kukaan muu ei ehdi istumaan.

Elämäni on täynnä ihania ja rakkaita asioita sekä ihmisiä, joiden parissa haluan olla. Silti, jossain aivojen perimmäisessä sopukassa, joku on tukahtumaisillaan.
Milloin tämä vauhti hiljenee?
Milloin voi olla yksin (hyvällä omatunnolla)?

Näihin pienoisiin maailmanlopun tunnelmiin...
Linkin Park -What I've done

-R

To Zoo

Arki on perussettiä, joka jatkuu helposti myös viikonloppuisin. Puuron keitto, pyykkäys jne...sitä vaan tuntuu riittävän. Sen vuoksi onkin hyvä itse katkaista harmaa arki kohottamalla sieltä niitä helmiä joukosta. Kuten tänään :)

Monesti tulee tehtyä sellaisia semisuunnitelmia, että ois kiva tehdä sitä ja tätä, mutta sitten vuosien päästä tajuaakin, ettei ole toteuttanut niitä aikeitaan. Meille tämä aihe on ollut Ranuan eläinpuisto, johon "vois mennä joskus". On voitu jo pari viime vuotta ;)

Tämä tytsy ei kauheana välitä arpomisesta, joten päätettiin kesällä kylmän rauhallisesti miehen kanssa, että tänä syksynä mennään sinne oikeasti. Reissu kirjoitettiin kalenteriin, mökki varattiin ja sovittiin, ettei mitkään kissanristiäiset horjuta päätöstämme :D

Ja nyt se hetki on tässä. JES!

Lapset, lelut ja laukut autoon and we're off! Itselläkin on semmoinen ihana lähtöhetken kutina vatsanpohjassa ja tuntuu, että päiväkin on taas asteen verran aurinkoisempi :D

Pesueelleni, josta tykkään niin paljon että halkeen :) Ja hyvää (kesäistä) viikonloppua teillekin!

Juha Tapio -Tykkään susta niin, että halkeen


-R

PS.
Valitsemani kappaleet kuvaavat tunnelmaa sisälläni, sen vuoksi olen niitä kirjoituksiini liittänyt. Yleensä olen vain kuunnellut kappaleita, joten olen ollut nyt pariinkiin otteeseen yllättynyt musiikkivideoiden sisällöstä. Esimerkiksi Shakiran musiikkivideo viime perjantailta oli aika provosoiva. Juha Tapion kappaleelle ei virallista musiikkivideota vielä ollutkaan, joten se ei tarjoa visuaalisesti mitään kovin provoa ;)

Girl And Couch

Risti seinään! Kello on puoli kuusi ja minä istun sohvalla lasten leikkiessä keskenään. Aika luksusta :D Ollaan miehen kanssa monesti vitsailtu siitä, että sohva olisi pitänyt jättää aikoinaan kauppaan, koska ei me ikinä ehditä istua siinä.

Nytkin tämä hetki on "varastettu" ja tiedän keittiön sekä ruokapöydän mutisevan keskenään paheksuvasti, kun siivoojaa ei näy. Suoraan sanoen liityn kyllä itsekin kohta mutinakerhoon, sillä nautin enemmän (hetkellisesti) puhtaasta keittiöstä kuin sohvalla puolitajuttomana kuolaamisesta :)

Oman jännitysmomenttinsa tilanteeseen tuo vanha vedettävä soittorasiani, joka tyttäreni käsissä muistuttaa enemmän yleisurheilun moukaria kuin suloisia säveliä tuottavaa lelua :D Vaikuttaa olevan aika kestävää tekoa ;)

Pikku pedantistani täytyy vielä mainita, että kun kysyin haluaako hän mammaa, vastaus oli ei. Muotoilin kysymyksen uudelleen "otatko maitoa", vastauksena oli tyytyväinen "jooooo"! Pitänee ottaa vihje vastaan ja karsia turhat lässytyssanat pois puheesta :)

En ole enää sohvalla yksin, hyvä näin :)

PistePiste -Hetken maailma on tässä

-R

Moment In Darkness

Illan koittaessa poikani ei malttanut keskittyä rutiinien pariin eli iltapesuun ja -pisuun näin suoraan sanottuna. Itselläni puolestaan oli kiire lukea illan aikana edes 1-2h kolmen viikon kuluttua olevaan tenttiin (suosittelen pitkää lukuaikaa kaikille opiskeleville äideille, asia tulee käytyä läpi ja toivottavasti myös ymmärrettyä rauhassa viime hetkien paniikkilukemisen sijaan). Näin ollen jätin lastenhuollon isin harteille ja livistin itse makuuhuoneeseen lukemaan.

En voinut olla kuulematta, kuinka poitsu lukuisista suostutteluista ja lopulta komennoista huolimatta ei alkanut kasvojen pesulle saatika yöpuvun vaihtoon. Niinpä tilanne kärjistyi siihen, että mies lähti nukuttamaan tytärtä ja poika jäi yksin osoittamaan mieltään alakertaan. Noh, routa ajoi pikkupossun nopeasti yläkertaan, mutta kiukuttelun kera.

Pohdin aikani, pitäisikö minun puuttua tilanteeseen. Lapsen pinna oli kireällä ja jotenkin perhe piti saada jo nukahtamismoodiin. Toisaalta en halunnut tallata mieheni varpaille, mutta en myöskään halunnut jättää häntä oman onnensa nojaan...ja niin, saa osoittaa syyttävällä sormella: halusin lohduttaa lastani, joka oli selkeästi ajanut itsensä umpikujaan. (Voi meitä äiti-ihmisiä, paapomisen asiantuntijoita. Mammanpoikien ylpeitä emoja :))

Puolueettomana kuin Sveitsi tai Punainen risti, menin heidän luokseen tuoden avun tullessani. Totuuden nimissä tuloni on toisinaan ollut verrattavissa myös pommilaivueeseen, joten mukavaa edustaa rauhan puolta välillä :)
Tilanne muuttui heti parempaan suuntaan. Mieskin oli hyvillään siitä, että tulin paikalle (nappisuoritus siis, kannatti mennä) :)

Vaihdoin väsyneelle lapsellemme yöpuvun ja kannoin hänet sylissäni alakertaan kasvojen pesulle. Iltahämärässä menimme keittiöön juomaan lasilliset vettä.

Pimenevässä illassa poikani alkoi miettimään (ja luettelemaan :)) kaikkia kavereita ja serkkuja vanhempineen, ketkä ovat jo menossa nukkumaan kun "on jo niin myöhä". Keskustelu ryöppysi niin polkuautojen kuin korjaajienkin maailmoissa.

Itse olin vain onnellinen ja mietin, kuinka kaunis ja rakas hän on minulle. Ihana lapsi, joka arvioi maailmaa ja kehittyy sekä kasvaa joka hetki. (Toivoa sopii, että ymmärrys ja pinnakin kasvaisivat samaa vauhtia ;))

Sydämeni oli niin sulaa vahaa, että onneksi se ei valunut lätäköksi lattialle :) Juttutuokion päätteeksi kannoin pojan sänkyyn ja peittelin hänet kauniita unia toivottaen. Sain vielä halitkin :)

Kiitos tästä hämyisestä iltatuokiosta poikani kanssa. Uskon tehneeni oikein, kun tarjosin hänelle (tällä kertaa) reitin ulos tukalasta tilanteesta ilman kasvojen menetystä. Toivottavasti hän oppii osoittamaan armoa myös muille kun on itsekin sitä saanut. (Armo on ehkä turhan vakava sana, mutta toivottavasti tiedätte mitä tarkoitan sillä.) Toivottavasti hänestä tulee hyvä ja välittävä ihminen. Kiitos lapsista.

Biffy Clyro -Opposite

-R