Wannabe dentist

Viikko on kallistunut lupaavasti kohti loppuaan. Täytyy todeta, että tällä viikolla on ollut juuri sopivasti haastetta ja eilen ihmeekseni tajusin, että minustahan on puolivahingossa kehittymässä hammaslääkäri :)

Se on tietysti toivottavaa, kun alaa kerran opiskelee ;) Yllätyin vain kuinka vaivihkaa se "tatsi" on tullut. Kolmannen vuoden syksy meni karies-fantomeissa (eli hampaan porausta harjoiteltiin muovihampailla) hikoillessa ja tuntui, että aina se pora karkasi käsistä tehden tuhoa aikaansa. "Ups" kuului suustani useammin kuin "jes" :D MOT-paikat olivat suorastaan painajaismaisia suorittaa, mutta jotenkin se oma käsi vakaantui, oppi meni perille ja pedaalilla kaasuttaminenkin iskostui mieleen.

Kolmannen keväällä saimme aloittaa jo omien (OIKEIDEN) potilaiden hoidon ja suorittaa ensimmäiset hampaan poistot sekä juurihoidot. Oli kuule jännää aikaa... :)

Kesän jälkeen hieman huoletti, että muistanko edes kuinka poraa pidetään kädessä MUTTA jotenkin asiat ovatkin paljon helpompia kuin keväällä. Tai ainakin ne tuntuu siltä! Hammaskiven poisto sujuu luontevasti eikä vaadi enää niin pitkää aikaa kuin keväällä (eka potilas ressukka joutui käymään kuusi kertaa, kun n:nen kanssa riitti kaksi...jospa joskus pääsisi siihen puolen tunnin aikaikkunaan) :D

Ehdin jo murehtia tulevia polivuoroja (meille on tulossa mm. särkypoliklinikka, jossa potilas kävelee boksiin jonkin vaivan kanssa ja sitten meidän pitäisi olla jotenkin avuksi). Äkkiseltään ne tuntuu älyttömän haastavilta, mutta...sitä saa mitä tilaa. Tällä viikolla eteeni tuli ihan puun takaa särkyaikoja ja päädyin mm. poistamaan hampaan ja arvaa mitä. SE OLI MAHTAVAA :D Jännittävää, veri vaan kohisi korvissa kun yritti tehdä kaikki asiat yhtäaikaa. Haastetta oli sopivasti, homma toimi ja sitä tunsi oikeasti olevansa elossa :) Yllätyin positiivisesti omasta osaamisesta, nähtävästi opitut asiat ovat kesän aikana jäsentyneet mielessä. Päivystyksen hohtokin valkeni minulle ja ortodontia (=hampaiden oikominen, tämän hetken ykkösvaihtoehto erikoistumisalaksi) sai haastajan itselleen.

Aika hienoa ja nyt on hyvä rauhoittua perheen kanssa pariksi päiväksi. Kyllä se pollea olo ja "kaikkivoipaisuus" talttuu junioriinan vaippoja vaihdellessa ;)

Nyt letkein latinolantein weekendiä viettämään!

Shakira -Una tortura

-R

PS.

Lapsen suusta se totuus tulee "ei tuo ole musiikkia. Se on jotain merirosvojuttua." :)

6 am

Arki on startannut nyt kunnolla ja olen yrittänyt ottaa käyttöön uuden aamurutiinin. Se on niinkin yksinkertainen kuin herätä aamulla kello kuusi :) Olen iänikuinen aamuntorkku, joka pyrkii nukkumaan viime minuuttiin saakka ennen pakollista paniikkiherätystä. Toiveena oli, että muun perheen (lue: lasten) ollessa vielä unten mailla, minä kodinhengetär (lue: - jumalatar :D) laitan puurokattilan poriseen sekä ehostaudun itse kaikessa RAUHASSA ja HILJAISUUDESSA päivän koitoksia varten. Reippaana yksilönä olen pakannut lasten hoitokassit jo edeltävänä iltana valmiiksi.

Noh, miten on uusi aamurutiini toteutunut? Ensinnäkin: jonkin ihmeen kosmisen voimasäteen myötä (vai olisiko vain kaikki planeetat sopivasti kaakkoon kallellaan ;)), minulla riittää virtaa vaikka nukuttuja tunteja kertyy yössä noin 5-7h. Toiseksi: Lapsetkin heräävät nyt klo kuusi!  ...että näin meillä. Mitä aikuiset edellä, sitä muksut perässä :)

Tämän äidin aamut ovat ihan yhtä "rauhallisia" kuin ennenkin, nyt ne vaan starttaa jo tuntia aiemmin! My peaceful mornings, where are thou if I may ask. Apparently, not here :D

Tarinan opetus: älä opettele uusia tapoja, niin lapsesi saavat nukkua rauhassa pitempään ;)

Musiikkilinkki voisi olla Kwanin Tainted Love, koska se on vaan hyvä :) Liitän linkin huomenna, sillä vaikka älypuhelimeni epäilemättä älyäisi kuinka linkki liitetään blogiin, mun aivot on heitetty jo narikkaan tältä illalta. Eli kuulemiin rakkaat kansalaiset ;)

Kwan -Tainted love

-R

PS.
Jos pitää valita kumman tekee ensin: blogin päivityksen vai herätyskellon asettamisen, niin valitkaa se herätyskello! Meinasi juuri käydä ohraisesti eli olisi tullut ihan uuden tason paniikkiaamu, kun kello ei olisi soinutkaan...:)

Back to school!

Ja itseasiassa suoraan klinikkasaliin :)

Tämä viikko on ollut ns. Villin lännen-viikko salissa, koska kaikki halukkaat kandit ovat voineet varata bokseja sekä potilaita itselleen, mutta suurin osa lienee vielä kesätöissä tai -lomalla. Oikesti meidän lukukausi starttaa vasta tulevana maanantaina. Päivät näyttäisivät olevan noin klo 8-16, mutta poikkeuksena aikaisempiin opintoihin meillä on klinikkavuoroja yhteensä kahtena päivänä per viikko (Jee!!!). Lisäksi meillä on paljon pakollisia luentoja ja VAIN kolme tenttiä KOKO syksyn aikana (Jee!!!). Se kuulostaa tosi vähäiseltä määrältä minun korvaani, koska muistaakseni kakkosvuoden keväällä tenttejä oli noin 12-15. Silloin meillä oli kaikenmaailman osatenttejä ennen lopputenttejä...huh...onneksi siitäkin vaiheesta on päästy jo ohi!

Maanantaiaamuna, kun kävelin smurffit päällä klinikkasaliin ensi kertaa kesän jälkeen, pysähdyin ja vedin ilmaa syvälle keuhkoihin. Sali tuoksui ihanan puhtaalle ja raikkaalle (lue: desinfiointiaineelle), siellä oli kirkas, hyvä valaistus. Sinne oli onni mennä :) Tosin eräs koulukaveri kommentoi, että hänen mielestään siellä haisi vain tunkkaiselta...meitä on moneksi :D

Kahtena ensimmäisenä päivänä minulla oli paroa, sitten muina päivinä mm. open AT ja paikan viimeistelyä. Eli suomeksi: rappasin hammaskiveä irti, opettaja teki alkutarkastuksen potilaalleni (siinä katsotaan, että onko hän samaa mieltä minun löydöksistäni) ja sain merkinnän hampaan paikasta, jonka tein jo toukokuussa. Silloin toukokuussa opettajat olivat jo ehtineet lähteä ruokatauolle kun minä vielä hioin paikkaa :)

Tämä viikko on ollut ihana....tähän voisi melkein tottua, että aamupäivisin on potilastöitä ja iltapäivät ovat "omaa aikaa". Noh, karu todellisuus tulee vastaan ensi viikolla :)

Viikko on ollut todella hyvä ja haluaisin hehkuttaa siitä enemmänkin, mutta itseasiassa sain tänä aamuna mailin ystävältäni, joka asuu ihan liian kaukana ja minulle tuli ikävä häntä. Sanoin jo aviomiehellenikin, että jos voisin, niin hyppäisin samantien lentokoneeseen ja matkustaisin tämän rakkaan ihmisen luokse...mutta lapset tulee viedä hoitoon, jotta itse pääsee kouluun sekä osa-aikaisen tutkimusavustajan työhön, (josta sitten kuluttaa osan ajasta bloggaamiseen ;)).

Tämän päivän kappale on haikea, koska olonikin on sellainen. Se on erikoista, miten jotkut ihmiset vain nivoutuvat heti osaksi sinua huolimatta yhdessä vietetyn ajan lyhyydestä saatika maiden välisestä etäisyydestä.

Dear E, I miss you! This song is for you :)

Sunrise Avenue -Hollywood Hills

-R

PS.
Katsoin tällä viikolla Django Unchained-elokuvan ja suosittelen! Mutta harvassa taitaa olla Tarantinon leffat, joita en suosittelisi... :)

Sunday morning

Oijoi, olipa hyvä reissu :) Vähäisten yöunien lisäksi reissusta tarttui mukaan rento fiilis, hymy suupieliin sekä ripaus teini-ikää :)

Sää ei ihan suosinut meitä lauantaina ja aikataulukin pääsi venähtämään, sillä sattuneista syistä johtuen, yksi meidän porukasta joutui käväisemään paikallisessa päivystyksessä. Tunnetusti päivystyksissä se aika tuppaa venymään...Juhlamieli ei kuitenkaan hiipunut vaan sitä päädyttiin nostattamaan päivystyksen parkkipaikalla! Istuttiin kolmestaan autossa hihittämässä sateen ropistessa kattoon (kuin mitkäkin teinit) :)

Kaverin liityttyä entistä ehompana joukkoon, lähdettiin kiireen vilkkaan asunnolle kokkaamaan. Mahojen murina saatiin vaimennettua horneteilla, salaatilla sekä halloum-juustolla -oli meillä kaikkea muutakin hyvää mut ei niitä kehtaa mainostaa. Kaikenmaailman kalorilaskurit päätyis vaan pyöriin ympyrää :D

Baariin lähtöä valmisteltiin tietysti musiikkivideoiden säestyksellä. Sekaan sopi niin Battle beastiä kuin myös Soitinmenojen Uffaffaata :D

Keskustelunaiheet taisivat vaihdella yhtä rajusti kuin musiikkityylitkin akselilla koti-sänky-koulu ;) Itse baarissa olo oli hauskaa, kesti aikaa että lämpeni tanssituulelle, mutta sen jälkeen se olikin menoa.  Aamuyöllä sitten könyttiin nukkumaan pizzerian kautta :)

Jos jotain pitäisi todeta bilehileenä olosta, niin ne asiat olisivat seuraavanlaiset
•ihanaa käydä
•ihanaa, ettei tartte käydä kuin kerran kolmessa vuodessa ;)

Kyllä mun elämä harrastuksineen on jo aivan toisaalla, mutta onhan se hauska välillä hairahtua diskopallojen maailmaan. Btw, onneksi olen normaalipainoinen, muutoin joku olisi saattanut luulla minuakin kyseiseksi palloksi - sen verran oli asuun paljetteja siunaantunut :D

Nyt spinningin kunniaksi:
Glenn Frey -The heat is on

-R

Saturday Night!

"Tänään lähtee
Mennään fiiraamaan, en tiedä mille malja nostetaan
Tänään lähtee
Saan mä juhlistaa sun kaa"

Tyttöporukalla viihteelle. Äiti-ihmisen kaksi rakkainta sanaa kenties :D

Elokuu -Tänään lähtee

-R

EDIT: netin mukaan Elokuu laulaakin, että mennään fiiraamaan eikä viiraamaan niin kuin allekirjoittanut oli alunperin luullut ja virheellisesti tänne sen kirjoittanutkin. En ole aiemmin fiiramisesta kuullutkaan, joten selvitin asiaa Urbaanin sanakirjan avulla ja ei ne merkitykset kauas heittäneet viiraamisesta. Huomatkaa erityisesti neljäs selitys :D

Fiirata

1. juhlia

2. heittää

3. (merenkulku) laskea alaspäin

4. (oulu) seota päästään

About A Boy

Eilen oli viulumuskarin ensimmäinen kerta :) Ensinihkeydestä huolimatta, poitsu otti oman viulunsa kantoon ja nosti siinä samoilla tulilla minunkin viulun auton takakonttiin. Matkan varrella me keskustelimme siitä, minne ollaan menossa ja mitä rakennuksia siinä on lähellä. Huomioitiin myös kaikki mielenkiintoiset asiat liikenteessä, ei ole peräkärryllistä pakettiautoa voittanutta ;)

Koululla muskarinvetäjä tervehti lapsia ja hänellä tuntui olevan heti ote kohdillaan lasten suhteen. Ensivaikutelma oli sekoitus lämpöä ja tehokkuutta :) Ensimmäisen kerran tarkoituksena oli vain mitata jokaiselle sopivan kokoiset viulut sekä samalla tutustua jo viulunkieliin. Ennen kuin opettaja ehti edes kysyä, kuka tulee sovittamaan viulua ensin, poikani seisoi jo hänen nenänsä edessä isin vanha 1/10-osa viulu kädessään. Koko sopi loistavasti ja näin se isin viulukin pääsi taas aktiivikäyttöön!

Poitsu oli todella innoissaan viulusta ja soitti sitä lähes kokoajan tai siirteli sitä soitto- ja lepoasennon välillä. Kun muut sovittivat omia viulujaan, poikani innostui hyräilemään laulua, jota muut soittivat eri asteikoilla. Olin niin ylpeä! Kyllä lapselle kannattaa ja tulee laulaa kotona. Kehuin miehellekin kotona, että jo tämä ilta pelkästään on kruunannut meidän lukuisat laulutuokiot -korvakuulo on lähtenyt jo kehittymään :D

Illalla poitsu otti viuluaan esiin kotelosta, soitti sitä meille ja pakkasi sen uudelleen kerta kerran jälkeen. Sama meno jatkui myös tänä aamuna! Aivan ihanaa, kuinka hän on innostunut aiheesta! Toivottavasti tämä alkuinto kantaa vielä pitkään ja me vanhemmat osaamme sitä kannustaa sekä ylläpitää :)

Mitä muuta voin sanoa tiistaista, aamupäivä oli kieltämättä hulinaa ja harmitustakin täynnä, mutta ilta pelasti koko päivän. Nyt vain innolla ensi viikon tuntia odottamaan, jolloin me aikuisetkin pääsemme opettelemaan oikeita otteita sekä soittoa :D

Näin hyviä ja kauniita fiiliksiä voisi kuvata seuraava laulu:
Egotrippi -Mestaripiirros

PS.
Myös Suzukin viulukoulu 1 cd odottaa hankintaa, jos joltain sellainen löytyy niin ilmoitelkaa :)

Reunion -revisited

Luokkakokous. Odotin sitä, jännitin sitä ja minkä vuoksi? Kuvittelin jossain mieleni perukoilla käveleväni '90-luvun luokkahuoneeseen, jossa kaikki muut ovat säilyneet aikapoimussa juuri sellaisina kuin he erotessammekin olivat. Ei liene hankala arvata, mitä minä löysin ja kuinka väärässä olinkaan.

Eilen illalla tapasin toinen toistaan iloisempia, sydämellisiä ja kerrassaan ihania ihmisiä. Aikapoimu oli ollut vain minun pääni sisällä ja olin niin keskittynyt tuijottamaan omaan napaani sekä sisällä velloviin alemmuuden tunteisiin, että olin UNOHTANUT että muutkin henkilöt voivat kehittyä!

Anteeksi, että en ymmärtänyt vielä eilen ennakkoluulojeni olevan turhia. Anteeksi, että kuvittelin törmääväni pilottitakkisiin tupakkapaikan jätkiin ja mimmeihin, joita ei voisi vähempää kiinnostaa yhteiskunta -saatikka "kiltit" oppilaat.

Ilta oli oikeasti mahtava, olin muiden ohella oikeasti kiinnostunut kuulemaan, että "mitä sulle kuuluu" ja samaan hengenvetoon "ihana nähdä taas"! :)

Kiitos, että lähdin tähän tapaamiseen ja uhmasin omia ennakkoasenteitani kuten myös pelkojani. Kiitos, että pääpiirteittäin jokainen oli löytänyt paikkansa maailmassa. Kiitos, nyt suomut ovat pudonneet silmiltäni enkä enää pelkää. Kiitos, että aikapoimu pääni sisällä särkyi.

Pulp - Disco 2000

-R

Reunion

Tänään vuorossa on luokkakokous. Tarkoituksena on tavata ihmisiä, joiden kanssa ei olla oltu tekemisissä kuuteentoista vuoteen...huh! Huh, kun siitä on kauan aikaa, huh, kun sinne lupautui menemään. Asu on tietenkin tarkoin mietitty ja syynätty. Uskon, että tällaisissa tilanteissa ei löydy montakaan henkilöä, jotka EIVÄT haluaisi näyttää hyvältä, menestyneeltä ja kerrassaan upealta. Sarjassamme "ei oo pakko olla kateellinen mun mahtavasta elämästä, mutta..." ;)

Omat tavoitteet upeudesta karahtivat kerralla kiville...vai kuinka moni näyttää hyvältä verenpunaisen silmän kanssa? Minua silmätulehdus ei ainakaan pue :D Noh, jospa se toisi tarvittavaa säväytystä muuten niin perinteisiin juhla-asuihin ;)

Tosiasiahan on, että siinä on syynsä miksemme ole tavanneet näin moneen vuoteen. Yläasteella olimme pakotettuja olemaan yhdessä ihmisten kanssa, joiden kanssa ei vaan jutut kolahda yhteen. Päättötodistuksen myötä kaikille avautuivat portit kohti omaa elämää, jossa voi itse valita oman lähipiirinsä sekä päättää "millainen minä haluan olla". Oli vapauttavaa jättää yläaste taakseen ja päästä irti omista stigmoistaan. Ja nyt sinne pitäisi palata vapaaehtoisesti takaisin...? "Hei, tässä olen ja todennäköisesti en sovi enää siihen rooliin, jonka mulle mitoititte aikanaan."

Niin karua kuin pakotettu paluu teini-iän angsteihin onkin, toisaalta on oikeasti hienoa nähdä muutama oikea entinen-hyvä-ystävä, joiden kanssa yhteydenpito on jäänyt lähinnä facebookin status-tasolle. Pidän kyseiset "helmet" mielessäni, kun suuntaan korkokengät kopisten kohti menneisyyden haamuja :)

Olisin halunnut laittaa linkin johonkin ajatuksiani kuvaavaan musiikkiin, mutta rehellisyyden nimissä -mielessäni ei soi mitään nyt. Tunnelma on vain odottava.

-R

PS.
"Mummolassa on mukavaa" ->poika viiletti leikkitraktorilla ulkona yöpuvussaan, koska toinen isovanhemmista ajatteli ettei se haittaa ja toinen ei huomannut asun olevan yötä varten pihaleikkien sijaan. Myös silmääni kohdistui huolenpitoa, kaappien kätköistä kun löytyi parikin silmätippa-purkkia, jotka kestävät avattuna 1kk...kummastakaan ei tosin ole tietoa, milloin ne on avattu. Tuskin siis tämän vuoden puolella :) Nyt autolla kohti apteekkia apua saamaan!

First in Line

Hei,
sain kuulla eilen hienon uutisen. Esikoiseni pääsee aloittamaan soittoharrastuksen tänä syksynä! Hetken aikaa tilanne oli epävarma, mutta opettaja pyöräytti uuden ryhmän käyntiin, joten kaikki halukkaat mahtuivat mukaan kurssille :)

Minulla ei ole ollut lapsena pitkäkestoista harrastusta ja sellaisen haluan omille lapsilleni. Uskon ja toivon vakituisen harrastuksen tuovan lapsen elämään rytmiä, keskittymiskykyä ja uusia ystäviä. Sinällään harrastuksen kohteella ei ole juurikaan väliä. Ihanaahan se olisi, jos lapsi olisi kiinnostunut musiikista tai liikunnasta, mutta vastaavasti tietokoneharrastuskin sopii minulle. Pääasia mielestäni on, että lapsi saa tehdä ja toteuttaa itseään jossain, josta on oikeasti innostunut ja kiinnostunut :) Me aloitamme nyt musiikin parissa ja katsomme onko se sellainen asia, jonka parissa hän haluaa jatkaa.

Mietimme jo mieheni kanssa, että minä voin olla se "musiikkivastaava" ja hän puolestaan "liikuntavastaava". Esimerkiksi minä kuskaan poikaamme musiikkiharrastukseen ja autan harjoittelussa, mieheni puolestaan voi käydä sählyssä tai uimassa hänen kanssaan. Tässä samalla tulisi vietettyä laatuaikaa lapsen kanssa kahdestaan ja sitten kun on isin "vuoro" voin viettää kahdenkeskistä aikaa kuopuksen kanssa :)

Suunnitelmat kuulostavat tällä hetkellä aurinkoiselta ja optimistisilta, katsotaan miten arki niitä kohtelee!

Onko teillä kokemuksia lapsuusajan harrastuksista? Hyviä tai huonoja? Jäikö mikään harrastus pysyväksi?

Tänään on tihkusateesta huolimatta ihana päivä, kiitos siitä. Ulkona vallitsevasta koleudesta huolimatta mielessäni soi Robbie Williamsin Candy. Toivottavasti se piristää teidänkin päiväänne :)

Robbie Williams -Candy

-R