Vaihtoehtoinen otsikko olisi ollut Cloud number 9 :)
Mistäs nyt tuulee? Oman ajan suunnalta! :D Olen ollut tänään kotona yksin koko päivän ja niin paljon kuin rakastankin olla perheeni kanssa, niin onhan tämä aivan upeaa vaihtelua :)
Aamupäivän olen hengannut leipoen poitsulle synttärikakkua esiliina, yöpaita ja korkkarit (sisäänajovaihe) päällä luukuttaen musaa!!! Nautin olostani täysillä...korkkareiden sisäänajoa lukuunottamatta ;)
Taustalla on tosiaan pyörinyt niin musiikki kuin leffat ja tv-sarjatkin. Täytyy tässä heti suositella Itse ilkimyksen 2-osaa, oli hauska. Hmm, siis hetkinen...miksi minä piirrettyjä menin katsomaan, kun ei olisi "tarvinnut"? Hups :) Laitetaan tämä vaikka Isoveli valvoo-osion piikkiin. Kyllähän jokainen kunnon vanhempi tarkistaa etukäteen soveltuuko filmi jälkeläisten silmille, right? Leffa oli hieman hurjan oloinen, joten se saa odottaa poitsua vielä hetken aikaa.
Tasapainotin kyllä animaatioannosta Girls-sarjan jaksoilla. Kyseinen sarja ei kuulu suosikkiohjelmiini, mutta taustasetiksi se soveltui hyvin :)
Eli ei minulla muuta asiaa ollut kuin, että olipa ihana koti-kakkumaakari-löllö-töllö-musapäivä!
Tuntuu, että aivot ovat tuulettuneet ihan uudella tasolla. Tervehenkisyyden sijaan kunnon "laiskottelulla". Aivan mahtavaa, suosittelen :D Nyt voi sitten ryhdistäytyä "edustushommiin", kun nuoren herran synttärivieraat saapuvat kylään :)
Kings of Leon -Sex on fire
-Today was pure fire :D Ja kenkien sisäänajo-ohjeet löytyy täältä.
Rakkaudella,
R
lauantai 26. lokakuuta 2013
keskiviikko 23. lokakuuta 2013
Found happiness from Legos
Heips!
Verrattuna viikon takaisiin tunnelmiin, olo on aika kevyt. Nyt on helpompi hengittää ja jospa se kultainen keskitiekin alkaisi löytymään puolison kanssa uudestaan. Asiat eivät ole 100% kohdallaan, mutta oikeaan suuntaan ne ovat menossa.
Viime viikon ahdistus alkoi tiistaina, oli kauheimmillaan keskiviikkona ja torstaina se kääntyi surun puolelle. Tilanteen laukaisi niinkin yllättävä asia kuin yhdessäolo lasten kanssa.
Ryhdyin velvollisuuden tunteesta harjoittelemaan pojan kanssa viululäksyä vaikka mieluummin olisin työntänyt pääni kaasuhellaan -näin karskisti karrikoiden. Poitsu otti treeniin mukaan legorakettiradiorakennelmansa, josta sitten aina läksyn vaihtuessa painoi napista "oikean kappaleen" soimaan :) Jotenkin se touhu ryhtyi herättämään minuakin itsesäälini syvimmistä syövereistä ja hymy alkoi pyrkiä pintaan.
Viimeinen niitti synkistelylle tuli leikkihuoneessa, jossa aloimme molempien mukuloiden kanssa kilvan ideoimaan valtavaa linnaa. Näin kai se kuuluisi toimia firmoissakin, ideat ja ehdotukset sinkoilivat rakennuksen noustessa yhteistyöllä vauhdikkaasti pystyyn :D
Ja lopputulos: tornirakennus yhdistävällä siltarakenteella, jossa oli kaksi asuinkerrosta (liitän kuvan myöhemmin, edit: done 4.11'13) sekä iloinen kolmikko :D
Todellista toimintaterapiaa äidille. Kyllä ne pienet pystyy suuriin tekoihin.
Kiitos rakkaat <3
Ja kepeiden tunnelmien johdosta, musiikki on myös kepeää :)
James Blunt -Bonfire Heart
-R
Verrattuna viikon takaisiin tunnelmiin, olo on aika kevyt. Nyt on helpompi hengittää ja jospa se kultainen keskitiekin alkaisi löytymään puolison kanssa uudestaan. Asiat eivät ole 100% kohdallaan, mutta oikeaan suuntaan ne ovat menossa.
Viime viikon ahdistus alkoi tiistaina, oli kauheimmillaan keskiviikkona ja torstaina se kääntyi surun puolelle. Tilanteen laukaisi niinkin yllättävä asia kuin yhdessäolo lasten kanssa.
Ryhdyin velvollisuuden tunteesta harjoittelemaan pojan kanssa viululäksyä vaikka mieluummin olisin työntänyt pääni kaasuhellaan -näin karskisti karrikoiden. Poitsu otti treeniin mukaan legorakettiradiorakennelmansa, josta sitten aina läksyn vaihtuessa painoi napista "oikean kappaleen" soimaan :) Jotenkin se touhu ryhtyi herättämään minuakin itsesäälini syvimmistä syövereistä ja hymy alkoi pyrkiä pintaan.
Viimeinen niitti synkistelylle tuli leikkihuoneessa, jossa aloimme molempien mukuloiden kanssa kilvan ideoimaan valtavaa linnaa. Näin kai se kuuluisi toimia firmoissakin, ideat ja ehdotukset sinkoilivat rakennuksen noustessa yhteistyöllä vauhdikkaasti pystyyn :D
Ja lopputulos: tornirakennus yhdistävällä siltarakenteella, jossa oli kaksi asuinkerrosta (liitän kuvan myöhemmin, edit: done 4.11'13) sekä iloinen kolmikko :D
Todellista toimintaterapiaa äidille. Kyllä ne pienet pystyy suuriin tekoihin.
Kiitos rakkaat <3
Ja kepeiden tunnelmien johdosta, musiikki on myös kepeää :)
James Blunt -Bonfire Heart
-R
torstai 17. lokakuuta 2013
Winter at last
Status: ristiriitainen. Toiveet ja käytäntö eivät kohtaa.
Yksipuolinen ihastus ja perhe ovat sekoittaneet pasmani. Liian lässyltä kuulostamisen vaaran tiedostaen, sanon kuitenkin: nähdessäni tänään ensimmäiset hiutaleet aloin toivomaan, että tuleva lumi peittelisi myös runnellun mieleni rauhaan. Ja populaarisemmin ilmaistuna "kun maa on roudassa mieli tekee seuraa, kun routa on mennyt mielikin mennä saa". Eppu Normaalia lainaten.
Pää ja tunteet ovat räjähtämispisteessä ja yritän vain istua viilipyttynä paikoillaan.
Ahdistavaa.
Ahdistaa.
Tunnelmia kuvaamaan valikoitui Tehosekoittimen hempeä biisi (tosin "Pillitä, Elli pillitä" olisi voinut olla osuvampi...oma vitsi, paras vitsi :))
Tehosekoitin -Hetken tie on kevyt
-R
PS.
Game of Thrones...hyvä syy odottaa kevättä. Tuskin winter-sanaa voi enää koskaan käyttää ilman linkitystä kyseiseen sarjaan. Pieniä iloja :)
Yksipuolinen ihastus ja perhe ovat sekoittaneet pasmani. Liian lässyltä kuulostamisen vaaran tiedostaen, sanon kuitenkin: nähdessäni tänään ensimmäiset hiutaleet aloin toivomaan, että tuleva lumi peittelisi myös runnellun mieleni rauhaan. Ja populaarisemmin ilmaistuna "kun maa on roudassa mieli tekee seuraa, kun routa on mennyt mielikin mennä saa". Eppu Normaalia lainaten.
Pää ja tunteet ovat räjähtämispisteessä ja yritän vain istua viilipyttynä paikoillaan.
Ahdistavaa.
Ahdistaa.
Tunnelmia kuvaamaan valikoitui Tehosekoittimen hempeä biisi (tosin "Pillitä, Elli pillitä" olisi voinut olla osuvampi...oma vitsi, paras vitsi :))
Tehosekoitin -Hetken tie on kevyt
-R
PS.
Game of Thrones...hyvä syy odottaa kevättä. Tuskin winter-sanaa voi enää koskaan käyttää ilman linkitystä kyseiseen sarjaan. Pieniä iloja :)
sunnuntai 13. lokakuuta 2013
It's just love
Aika nostaa kissa pöydälle. Asia, mistä olen eniten ylpeä itsessäni on suoruus. Pyrin olemaan rehellinen, tietysti toisinaan minulle riittää "kertomatta jättäminen". Viime teksti oli hankala kirjoittaa, koska oli niin paljon asioita mitä yritin välttää sanomasta. Nyt asian muhittua aikansa, on aika olla suorempi.
Olen onnellisessa parisuhteessa ja rakastan puolisoani. Me olemme yhdessä enemmän kuin yksi ynnä yksi. Ja silti, minä ihastuin toiseen ihmiseen.
Miten näin kävi? En uskonut, että se olisi mahdollista! Kuinka voi riittää kiinnostusta kodin ulkopuolellekin, kun kotona antaa jo kaiken?
Asiaa on nyt kauhisteltu (lähinnä minä puolisoni kera) ja viime viikolla olo oli aika ristiriitainen. Silloin sorruin miettimään elämän parasta ennen päivää ja kuinka on kamalaa kieltää omia tunteitaan (vaikka se palveleekin yhteistä ja suurempaa hyvää).
Tässä vaiheessa on hyvä mainita ihastuksen olevan vain pääni sisällä eli mitään ei ole tapahtunut. Mutta juuri viime viikolla minua ärsytti suunnattomasti, että tämä tunne pitää kitkeä heti pois enkä voi olla sen vietävänä. Perheettömänä ja sinkkuna olisin lähtenyt seuraamaan tätä orastavaa tunnetta. Nyt se on täysin poissuljettu mahdollisuus.
Olisi hienoa, jos minut olisi kasvatettu jossain rennommassa kulttuurissa, sellaisessa jossa ihastukset otetaan iloisina asioina eikä syntinä "pyhää liittoa" kohtaan. Tämäkin on aika itsekästä puhetta, sillä saattaisin vaihtaa kelkkaa todella nopeasti, jos puolisoni hakisi siunausta omalle ihastumiselleen :D Tietysti, jos me olisimme vapaamielisempiä se olisi sitten eri asia.
Tämä kutkuttava ihastus herätti myös hassun ymmärtämisen tason...olen tähän mennessä ollut 98% varma, että pettämistä tapahtuu vain huonoissa suhteissa. Eli jos kiinnostut toisesta, omassa suhteessa täytyy olla vikaa. Olen hieman järkyttynyt, että tunteet voivat herätä vaikka kaikki on loistavasti kotona. Onko mikään liitto ikinä enää turvassa korkeasta onnellisuusasteesta huolimatta? Ja toisaalta, kuinka vaarallista ihastus/rakkaus voi olla? It's just love.
Ei mitään tappavaa ja luulisi että sitä voisi mahtua maailmaan enemmänkin.
Eskobar feat. Heather Nova -Someone New
(EDIT: Linkki toimii nyt :))
-R
PS.
Loppukevennyksenä pakko mainita viime perjantaista. Katsoimme miehen kanssa yhdessä, milloin auto pitäisi katsastaa. Kauhistuimme, kun tajusimme olevamme yli viikon myöhässä! Mies totesi, että poliisi voi tulla milloin tahansa pysäyttämään meidät. Lupasin hoitaa katsastusreissun (peräti toinen kerta elämäni aikana :)). Sain ajan samalle päivälle ja kiiruhdin sinne pää kolmantena jalkana. Asemalla tajusin unohtaneeni lompakon kotiin (sen siitä saa kun maksaa illalla laskuja verkkopankissa). Katsastusta ei voi maksaa laskulla, joten kiiruhdin henki kurkussa kotiin lompakkoa noutamaan. Päässäni pyöri vain ajatus poliisipartiosta kintereilläni :D
Saavuttuani katsastukseen toisen kerran ja ojennettuani asianmukaisen dokumentin toisen kerran ystävälliselle virkailijalle, hän vilkaisi paperia ja voihkaisi.
"Älä sano, että taas on jokin pielessä."
"Voi että, tätä autoa ei tarvitse katsastaa." "Mitäh?"
"Niin, tämä on tarkistettu asianmukaisesti viime vuonna ja nyt on lupavuosi. Ensi vuonna sitten uudestaan. Mutta ajattele positiivisesti, katsastus ei ollutkaan myöhässä!"
Kiitos ja kumarrus ymmärtäväiselle virkailijalle, joka oli kiltti hömelölle ja peloissaan olevalla "kunnon" kansalaiselle :)
Olen onnellisessa parisuhteessa ja rakastan puolisoani. Me olemme yhdessä enemmän kuin yksi ynnä yksi. Ja silti, minä ihastuin toiseen ihmiseen.
Miten näin kävi? En uskonut, että se olisi mahdollista! Kuinka voi riittää kiinnostusta kodin ulkopuolellekin, kun kotona antaa jo kaiken?
Asiaa on nyt kauhisteltu (lähinnä minä puolisoni kera) ja viime viikolla olo oli aika ristiriitainen. Silloin sorruin miettimään elämän parasta ennen päivää ja kuinka on kamalaa kieltää omia tunteitaan (vaikka se palveleekin yhteistä ja suurempaa hyvää).
Tässä vaiheessa on hyvä mainita ihastuksen olevan vain pääni sisällä eli mitään ei ole tapahtunut. Mutta juuri viime viikolla minua ärsytti suunnattomasti, että tämä tunne pitää kitkeä heti pois enkä voi olla sen vietävänä. Perheettömänä ja sinkkuna olisin lähtenyt seuraamaan tätä orastavaa tunnetta. Nyt se on täysin poissuljettu mahdollisuus.
Olisi hienoa, jos minut olisi kasvatettu jossain rennommassa kulttuurissa, sellaisessa jossa ihastukset otetaan iloisina asioina eikä syntinä "pyhää liittoa" kohtaan. Tämäkin on aika itsekästä puhetta, sillä saattaisin vaihtaa kelkkaa todella nopeasti, jos puolisoni hakisi siunausta omalle ihastumiselleen :D Tietysti, jos me olisimme vapaamielisempiä se olisi sitten eri asia.
Tämä kutkuttava ihastus herätti myös hassun ymmärtämisen tason...olen tähän mennessä ollut 98% varma, että pettämistä tapahtuu vain huonoissa suhteissa. Eli jos kiinnostut toisesta, omassa suhteessa täytyy olla vikaa. Olen hieman järkyttynyt, että tunteet voivat herätä vaikka kaikki on loistavasti kotona. Onko mikään liitto ikinä enää turvassa korkeasta onnellisuusasteesta huolimatta? Ja toisaalta, kuinka vaarallista ihastus/rakkaus voi olla? It's just love.
Ei mitään tappavaa ja luulisi että sitä voisi mahtua maailmaan enemmänkin.
Eskobar feat. Heather Nova -Someone New
(EDIT: Linkki toimii nyt :))
-R
PS.
Loppukevennyksenä pakko mainita viime perjantaista. Katsoimme miehen kanssa yhdessä, milloin auto pitäisi katsastaa. Kauhistuimme, kun tajusimme olevamme yli viikon myöhässä! Mies totesi, että poliisi voi tulla milloin tahansa pysäyttämään meidät. Lupasin hoitaa katsastusreissun (peräti toinen kerta elämäni aikana :)). Sain ajan samalle päivälle ja kiiruhdin sinne pää kolmantena jalkana. Asemalla tajusin unohtaneeni lompakon kotiin (sen siitä saa kun maksaa illalla laskuja verkkopankissa). Katsastusta ei voi maksaa laskulla, joten kiiruhdin henki kurkussa kotiin lompakkoa noutamaan. Päässäni pyöri vain ajatus poliisipartiosta kintereilläni :D
Saavuttuani katsastukseen toisen kerran ja ojennettuani asianmukaisen dokumentin toisen kerran ystävälliselle virkailijalle, hän vilkaisi paperia ja voihkaisi.
"Älä sano, että taas on jokin pielessä."
"Voi että, tätä autoa ei tarvitse katsastaa." "Mitäh?"
"Niin, tämä on tarkistettu asianmukaisesti viime vuonna ja nyt on lupavuosi. Ensi vuonna sitten uudestaan. Mutta ajattele positiivisesti, katsastus ei ollutkaan myöhässä!"
Kiitos ja kumarrus ymmärtäväiselle virkailijalle, joka oli kiltti hömelölle ja peloissaan olevalla "kunnon" kansalaiselle :)
keskiviikko 2. lokakuuta 2013
This too shall past, right?
Pikkuhiljaa olen aktiivisesti alkanut ymmärtämään ajan katoavaisuuden. Sen, että 100 vuoden kuluttua minusta saatika tunteistani ja teoistani ei ole enää mitään jäljellä. Toivottavasti verenperimä kuitenkin elää, kiero tapa sanoa toivovansa lastensa ja heidän jälkeläisten menestyvän elämässä.
Tähän katoavaisuus aspektiin viitaten, kun elän yhden ainoan kerran (ainakin luulen niin), miten haluan sen elämän käyttää? Mitkä yhteiskunnan arvot ja moraalit ovat oikeasti noudattamisen arvoisia. Kiellä itsesi, kiellä tunteesi ja kuole elämättä?
Isoja asioita päässä liittyen parisuhteeseen, onnellisuuteen, lyhyen ja pitkän aikavälin tähtäimiin. Ja minä, suupaltti (kirjoistuspaltti ei liene oikea sana ;)) en osaa tuoda niitä esiin.
Everything will past, jospa se pätisi myös pääni sisäiseen sekasortoon.
Tänään on superpäivä (eli klinikkasalissa hela dagen! Jee!), mutta omat sisäiset myllerrykset tekivät aamusta mustan...kuten myös yöstäkin, jonka vietin hereillä. Angstirokilla kai tästäkin selvitään.
-R
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)