tiistai 11. helmikuuta 2014

Thinking Pink

Kiitos ja kumarrus, elämä on alkanut taas maistumaan asteen verran paremmalta :D
Suurin syy tähän lienee ylellisyys nimeltä uni. Viimeiset pari viikkoa olen kävellyt suurinpiirtein seiniä päin, mutta jo yksi kunnon yö muutti ajatusmaailman täysin :)

Noh, mikä sitä opiskelijareppanaa on sitten valvottanut? Tietysti tenttiin luku, LÄKSYT (aika harvinaista) ja ihan vaan perhe. Nyt tässä on kuitenkin parin päivän hengähdystuokio...mitä nyt ruotsin kotitehtävät odottaa...ja tutkimustyö...orton seminaari...uuden posterin teko ja ja ja -onhan niitä orrella odottamassa aikamoinen parvi. Silti tänään ihanan klinikka-aamun jälkeen istuin hyvässä tuolissa kuuntelemassa mukavaa luentoa ja hymyä ei vaan voinut estää :) Tämän kuluvan vuoden 2014 aikana minä tulen olemaan VIIDENNEN vuosikurssin opiskelija eli VIIMEINEN opiskeluvuosi on kohta käsillä :D Olen onnessani laskenut kliinisiä suoritteita ja mieleni perukoilla suunnitellut, millaisia potilaita tulen tarvitsemaan valmistumista ajatellen. Hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty!

Status quo at the moment (tehdyt/vaadittava min.määrä kesäkandiuteen)

*Karies: paikkoja 30/40, juurihoitoja 7/10
*Paro: 3/3 ja suppeat 5/4
*Protetiikka: 2/1 purentakiskoa
*Kirurgia: poistot 10/15

Saan todennäköisesti karieksen suoritteet täyteen seuraavan kuukauden sisällä ja kirran opettaja on niin tehokas, että luotan saavani myös poistot täyteen :) Poistot tehdään polikliinisillä vuoroilla, koska harvemmin omilta kokonaishoitopotilailta löytyy 15 poistettavaa hammasta ;)

Eli kesätunnelmissa mennään jo nyt! Sen verran voin kuitenkin lisätä, että se omituisen voimakas ihastus on hiipumaan päin. Onneen ei ollut oikotietä, tunteet on vain pitänyt hyväksyä ja elää ne läpi. Luulin jo jättäneeni koko teinimeiningin taakseni, kun sattumalta kuulin "hellyyteni kohteen" vitsailevan jossain porukassa. Minua ei vallannut mikään hurma/rakkaus/himo/inho/häpeä saatika viha. Ei oikeastaan mikään tunne, mutta jostakin syystä jalkani olisivat halunneet kääntyä ja kuljettaa minut kyseisen henkilön luo. Pää ja jalat kuuluvat näköjään eri käskypiireihin elimistössä :D Että nähtävästi kipinä on jäljellä, yritän vaan olla hönkimättä siihen ;)

Rentoa ja letkeää voimienkeruuta seuraavaa koitosta varten toivottaa,
R

P!nk -Blow me (One last kiss)